Valoa päin, kohti uusia unelmia

Vuosi on nyt vaihtunut, jokin aika sitten tosin jo, ja joulutkin on juhlittu. Käänsin raskaan sivun elämästäni taakseni ja hengitin uutta ilmaa pitkään ja hartaasti, kun raketit räiskyivät ja skumppapullojen korkit poksahtelivat. Keuhkoni täyttyivät kirpeästä pakkasilmasta ja mieleni vähän keveni raikkaasta talvisäästä. Uusi vuosi - uudet haasteet ja mutkat. Myös uudet unelmat ja haaveet...

Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2010, ystävät :D

Joulu oli aivan ihana. Vietin kuin lapsuusjoulun uudelleen. Ulkona oli lunta, sisällä paljon kynttilöitä. Sininenhetki oli todella sininen ja joulusaunan löylyt olivat leppoisat. Kinkku oli paistunut edellisenä yönä leivinuunissa ja maistui joulupöydässä taivaalliselta. Vaikka meitä vähän pelottikin, kuinka jaksamme ja kestämme rakkaan ihmisen ja koirien sekä kissankin poissaolon, kaikki sujui hyvin. Isä ja eläimet olivat silti luonamme, tiesimme ja tunsimme sen. Joulupukkikin vieraili ja sai hymyn meidän kaikkien kasvoille. Lauloimme joululauluja, söimme herkkuja ja nautimme toisistamme ja ihanasta tunnelmasta. Valkoinen joulukuusi kimmelsi utuisena olohuoneessa ja tuntui keinuvan kanssamme joulun pimeään yöhön...
Uudenvuodenaatto vietettiin myös meillä. Vekan siskot miehineen ja Vekan äiti tulivat alkuillasta pihaan ja juhlinta vei meidät karaoken pariin autotalliin. Keitimme suuren kattilallisen nakkeja, perunasalaatit, patongit ja suolakurkut kainaloissa palasimme keittiöstä talliin ja nautimme aterian "eksoottisesti" pahvilautasilta tallissa istuen. Kun kello lähestyi puoltayötä, muuttui pihamme rakettitantereeksi. Räiskyi ja rätisi, savusi ja paukkui ja ihmiset hullaantuivat. Pelto sai rakettikuorrutuksen ja koirat (pieni Bono ja vielä pienempi Sulo) olivat ihmeissään. Suloa pelottikin vähän, mutta Bono oli päättänyt tappaa kaikki raketit. Juhla oli hauska ja ikimuistoinen. Ja niin vuosi vaihtui uuteen...


Bono

Sulo

Olen ollut vähän "lomalla" tästä bloggailusta. En ole osannut jotenkaan istahtaa tähän koneen ääreen ja alkaa miettimään asioita. On ollut ihanaa tuulettaa vain ajatuksiaan, lomailla töistä ja keräillä voimia uuteen vuoteen. Lunta on paljon, tosi paljon ja ulkoilu on vienyt myös minut mukanaan. Tosin nämä viime ajan pakkaset ovat vähän lannistaneet intoani ja se on harmittanut. En ole kuitenkaan antanut periksi kokonaan, vaan pukeutunut asiaan kuuluvasti ja nauttinut joka hetkestä. Omistan kyllä sukset ja olisi ihanaa hiihdellä. Meillä päin ei vain ole latuja valmiina ja tiellä hiihtäminen on tylsää. Pelto ja metsä upottavat vielä liikaa. Siksipä olen ottanut matkaani potkukelkan ja viilettänyt liukkaita teitä pitkin vedet silmäkulmissa ja hiukset jäässä. Ihanaa :D Mökkiä on ikävä. Kunpa pian pääsisi sinne...

Maisema on talvinen ja mieli avoin uudelle vuodelle. Tällä hetkellä sataa taas lunta ja pakkanen on laskenut, onneksi. Ulkoilma kutsuu ja lähdenkin tästä lenkille jossain vaiheessa, kun on lomaa vielä muutama päivä. Korjaan joulukuusen vasta nyt pois, se on ollut niin kaunis. Kuvat ovat lenkkini varrelta. Ihastelin maisemaa kauan ja totesin, että olen todella onnellinen saadessani asua täällä luonnonrauhassa, keskellä ei mitään. Paljon jäniksen ja peurojen jälkiä, kuusten huminaa ja korpin kutsuja. Niin rauhoittavaa.

Toivotan itselleni ja teillekin kaikille parempaa tätä vuotta. Olen varma, että kaikesta selvitään vaikka se välillä koville ottaakin. Nyt nautin tästä talvesta kaikin tavoin ja odottelen ilmojen lauhtumista ja kevään lähestymistä pikku hiljaa. Se tulee sieltä jostain, hiljaa, yhtä hiljaa ja varkain kuin talvikin syksyn jälkeen.

Mukavaa loppu viikkoa!

SeriL