torstai 27. toukokuuta 2010

Ei mitään kummempia...

Ohhoh, ensimmäinen kerta, kun pääsen postaamaan kahtena päivänä peräkkäin... Johtunee todennäköisesti siitä, että läppis jäi keittiönpöydälle eilen... Voisihan sitä useamminkin täällä vierailla, mutta... En tahdo, että tää koukuttaa liikaa.

Nämä kukat ovat terttuneilikoita ja olen ostanut ne kohta kolme viikkoa sitten. Ne kävivät mutkan mökilläkin ja ovat vielä näinkin hyviä. Ne ovat kestäviä ja kestävät paremmin, kun jaksaa vaihtaa vettä, leikata vähän ja ripauttaa vähän sokeria veteen. Kauniita, näitä ostan lisää. Ne ovat vielä reilunkaupan kukkia :D

Kohta alkaa kesäloma - viiden viikon vapaus ja jään odottelemaan sitä uutta hellettä tai ainakin auringonpaistetta ja vähän lämpimämpää. Suunnitelmia on jonkin verran ja loma alkaa mukavasti la 12.6. järjestettävällä askartelutapaamisella Hämeenlinnassa :D

Taidan mennä koisimaan, kun nuo tilatut kortitkin valmistuivat hyvissä ajoin tuossa illan aikana. Huomenna on taas perjantai ja Riitan Wanilla Rosessa on sunnuntaina kirppispäivä - jibee!

Öitä,
SeriL

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Uutta kesää odotellessa

Mihin se kesä katosi? Sateet ja kolea ilma masentavat... Tämä kuva muutaman vuoden takaa, mutta oli pakko laittaa se tähän, koska uskon vielä lujasti tuohon näkymään...

Kylläpä on tapahtunut. Viime postauksessa etsin kulkurille kotia ja se löytyikin onneksemme tosi nopeasti. Koirapoika oli Artsi Karkkilasta. Se oli säikähtänyt ukkosta lauantai-iltana ja lähtenyt paniikissa karkuun. Ja juossut juoksemistaan ja päätynyt meidän pihaan. Siinä se sunnuntaiaamuna surkeana turkki vettä valuen katseli meitä peloissaan, mutta tuli innolla sisään kun sai luvan. Kuivasin sen, annoin vettä ja hain naapurista ruokaa. Soitin kaikki mahdolliset paikat ja laitoin karkurit.fi sivuille ilmoituksen. Se tuottikin tuloksen ja niin omistaja löytyi ja Artsi palasi onnellisena kotiin. Onnellisia olivat myös omistajat ja me. Kyyneleet vierivät kaikilta ja tarina sai onnellisen lopun. Artsi oli mukava vierailija :D


Teimme lauantaina Suskan ja Seijan kanssa shoppailukierroksen. Kävimme moikkaamassa Wanillan Riittaa ja poikkesimme myös Klaukkalan Pussukkaan. Rahathan siellä menivät. Lopuksi ajoimme vielä Sinelliin Varistoon ja sinne menivät loputkin manit. Tapasin myös Päivin M:n siellä (kiitos suuri stansseista :D) ja oli mukava rupatella hetki vaikkakin hiki virtasi helteen takia ja olo oli väsynyt. Kävimme syömässä paluumatkalla ja se tuli kyllä tarpeeseen samoin kuin kylmä juoma! Huh hellettä!

Illalla vielä kyläiltiin Anna-Marin ja Jussin luona ja ilta oli todella mukava, kiitos vain! Päädyttiin vielä paikalliseen laulamaan. Sunnuntaina olisi väsyttänyt mutta väsymys kaikkosi, kun Artsi tassutti sisään. Siinähän se meni ihmetellessä, että mitäs nyt... Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Näinä sateisina iltoina olen väkerrellyt kortteja, jotkut ovat unohtuneet kuvatakin... Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä?

Oikein mukavia toukokuun loppupäiviä toivottelee
SeriL

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Eksynyt kulkuri

Nyt olisi taas kaikki apu tarpeen...
Sunnuntai-aamuna pihaamme ilmestyi tämä koira-herra, ilmeisesti belgianpaimenkoira, ja asettui taloksi. Se katseli meitä ensin vähän arasti, mutta tuli kutsusta luokse ja tassutteli sisälle turkki sateesta märkänä. Sillä on vihreä panta kaulassaan, muttei mitään infoa mistään. Koira on tosi kiltti ja tottelevainen, vähän jo iäkäs mutta pirteä ja leikkisä. Ilmoitin asiasta hätäkeskukseen (poliisi ei enää hoida löytökoiria) sekä Riihimäen eläinhoitolaan Onnentassuun ja laitoin nettiinkin ilmoituksen talteenotetusta koirasta. Jos kukaan teistä lukijoista tai vierailijoista tietää koirasta mitään, laittakaa kommenttia.Sijainti siis Lopella. Ja kertokaa eteenpäin... Kiitos :D

Koira saa asua meillä nyt pari päivää ja jos sitä ei kukaan kaipaile, toimitan sen Onnentassuun. Täytyy käydä tutkituttamassa josko sillä olisi siru.


Nyt haen naapurista sille vähän koiranruokaa, kun nuo kaupatkin ovat kiinni. Onneksi Seija suostui auttamaan ja on meillä nyt koiran seurana jonkin aikaa.

Mukavaa sunnuntaita,
SeriL

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kun talviturkki Saimaaseen jäi...


Koittihan se hetki vihdoin viimein, tuon pitkän ja loputtomalta tuntuvan ajoittain ankarankin talven jälkeen, kun sain vetää sieraimiini raikasta ja kesää lupaavaa Saimaan saariston ilmaa. Olin väärässä syksyllä, kirjoittaessani ja kuvatessani viimeisellä mökkireissulla tätä kaunista järveä, että kun seuraavan kerran kohdataan, se on jäässä. En nähnyt sitä jäässä. Talvikelit olivat niin epäsuotuisat, ettemme yksinkertaisesti päässeet saareen, vaikka olisimme halunneetkin. Kun Helatorstai-iltapäivänä seisoin tässä venelaiturin edessä, tunsin sisälläni niin suurta riemua, että meinasin pakahtua. Vesikin oli tarpeeksi korkealla ja niin valkea joutsenemme laskeutui kopistaan veteen ja matka saareen alkoi...


Ilma oli helteinen, se hiveli lämmöllään joka paikkaa ja vielä vähän kylmissään oleva maa oli ihmeissään tulvivasta lämmöstä. Leppäkerttukivetkin hymyilivät lipputangon juurella kuin viimeistä päivää - kesä on lähellä ja olemme vapaat lumesta!

Isännänviiri nostettiin ylpeänä salkoon kuin viestiksi muille, että täällä oltiin taas. Se liehui onnellisena leppoisassa tuulessa kuin kiitellen vapaudestaan... Kuinka onnellinen olinkaan sen kanssa.

Valkoinen joutsen - voisin maalata sen kylkeen "White Swan"... Vesi oli nyt paljon ylempänä kuin lokakuussa käydessämme ja hyvästellessämme saaren talven tuloon. Vene lensi veden yllä, kun sille antoi käskyn kiitää ja viedä meidät perille, nopeasti, nopeammin... Ja se teki työtä käskettyä nurisematta ja käynnistyikin ensi hörähdyksellä... Tuuli puhalsi tukan taakse ja taivas heitti vesisateen niskaan, mutta se ei kastellut meitä - kiitos katteen. :D Sade loppui vasta, kun olimme "kruisineet" saaren ympäri sateen laantumista odotellen. Ja niin astuimme kalliolle - täällä taas!!

Kaikki oli vielä vähän ruskeaa ja väsynyttä, heräilemässä vasta aurinkoon. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, vaikka vähän jännittikin missä mennään rankan talven jälkeen. Vanhemmat kuitenkin kävivät talvisinkin aika usein ja me ei nyt kertaakaan... Hiiribaarit olivat tyhjennetty - surullista sinänsä, emmekä nähneet ainuttakaan hiirtä koko viikonloppuna. Isokoskelo oli tehnyt pesän terassin alle ja naksutti siellä varoituksia ja järjesteli pesäänsä, touhuten innoissaan sen jälkeen kun tottui meihin.

Olimme torstain ihan kaksin luonnon keskellä, Saimaan saartamana. Siivoilimme ja haravoimme ja laitoimme saunan lämpenemään illan päätteeksi. Aurinko kultasi taivaanrannan ja savu nousi hiljalleen piipusta ja tuoksui ihan kesälle. Fiilis oli sanoinkuvaamaton :D

Kesä tuli puihin yhdessä päivässä. Lehdet puhkesivat ja maailma oli neitseellisen vihreä ja satumaisen kaunis.

"Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus, mielen vapaus..."

Saimaa tyyntyi iltaan. Se veti hiljaiseksi myös ihmisen.

Rentukat olivat päättäneet nostaa päänsä ruskean heinän seasta ja aurinkoa hohtaen ne kurottelivat reippaina ylöspäin.
Vesi on vielä kirkasta ja puhdasta mökkirannoillamme. Joku väittää, että yhä juomakelpoista... En kuitenkaan maistellut sitä vaan vastasin sen kutsuun ja pulahdin sen vielä viileään syleilyyn. Talvinen turkki jäi Saimaaseen ja vesi raikasti olon ja puhdisti. Olin todella onnellinen ja halasin Vekaa vettä tippuen...

Äiti liittyi perjantaina seuraamme ja pääsi myös nauttimaan ihanasta ilmasta ja saunan sekä auringon lämmöstä. Lauantai-iltana grillasimme nuotiolla makkaraa ja kylmä lonkero maistui tosi hyvälle. Eihän tämän ihanampaa olla voi...
Haravoimista oli paljon ja isoja kasoja syntyi mökin ympäristöön useita. Sen jälkeen olikin siistiä vaikkakin vielä kovin väritöntä...
Paviljongin katosta emme vielä viritelleet paikoilleen. "Luuranko" oli vielä paljaana muttei estänyt sen alla istuskelua. Eikä auringonpalvontaa.
Olen varmaan jonkin asteinen pilvi-addikti. Mutta kun ne vain ovat niin kauniita joskus...
Ja jos luonto onkin kaunista ja herkkää, on siinä myös omat vitsauksensakin. Kuka ihme on keksinyt luoda maan päälle olennon nimeltä härkälintu? Otus on kaunis vesilintu, mutta sen ääni on jotain mihin ei haluaisi keskellä yötä, keskellä korpea herätä! Sen pitämä meteli järvellä on sen soidinmenoon kuuluvaa lemmenhuutoa - kamalaa älänmölöä - ja jos en tietäisi, luulisin sen kaulaa katkaistavan. Jäimme kuitenkin kaikki henkiin sen lemmenöiden jälkeen, huh huh!
Sunnuntai koitti harmiksemme aivan liian varhain ja sanoimme ihanuudelle hyvästit. Nyt lähtö oli helppoa, kun tiesi palaavansa taas pian. Sukelsimme suunnattomaan helteeseen tien päälle ja nämä kuvat otin "lennosta" matkan varrelta. Kesä oli tullut.

Viikonloppu oli ihana ja taas ikimuistoinen. Näin se pyörähti mökkeily taas käyntiin. Lopuksi vielä muutama kortti ja sitten katsomaan jännää Suomi-Venäjä matsia...

Aurinkoa päiviinne! ;D

SeriL

PS. Liittyen edelliseen postaukseen etsintäkuulutuksesta, olen kuvasta näkyen jo löytänyt avun hakemaani. Kiitos vain kaikille, jotka antoivat apujaan :D

maanantai 17. toukokuuta 2010

Etsintäkuulutus!

Apuva, auttakkee!

Kiireellisessä hakusessa olisi kalastus-aiheinen leimasin tai leimasinkuva. Olen luvannut tehdä kaverin isoisälle kortin perjantaiksi ja haen siihen kalastus-aihetta... Voisikohan kukaan auttaa? Kiitos etukäteen :D

SeriL

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

..."Äideistä parhaimman sain"...

Rakas äitini; ilman Sinua ei olisi minuakaan!

Vaikka emme tänään äidin kanssa viettäneetkään yhdessä äitienpäivää, oli äiti silti ajatuksissa koko tämän päivän. Kun pesin pyykkiä, muistelin ihania kesäpäiviä mummolassa, kun pesimme valkoisia suuria lakanoita mummolan saunan pihalla. Kuuma vesi höyrysi ja ilmassa leijui ihana pesuaineen tuoksu. Valkoiset lakanat liehuivat tuulessa auringon kuivattaessa ne tuulen kanssa nopeasti. Pujottelin mansikoita heinään ja mie en saanut koskea lakanoihin punaisilla sormillani. Muistelin myös ihanaa edesmennyttä mummiani joka oli miulle kuin varaäiti.

Kun haravoin pihallani, muistin kuinka mökillä lapsena syksyisin haravoimme yhdessä äidin ja isän kanssa. Lehdet rapisivat ja olivat iloisen värisiä. Keväällä haravoitiin uudestaan ja lehdet olivat muuttuneet ruskeiksi. Niinkuin nytkin. Mökillä laineet liplattivat ja lokit kirkuivat. Äidillä oli aina huivi päässä ja muistan, kuinka ajattelin etten ikinä itsekään kulje ilman huivia... No, toisin kävi.
Nämä ihanat krookukset ajakoot nyt ruusujen virkaa kaikille äideille! Itse postitin ison kuoren Imatralle torstaina. Siellä oli yllätyksiä äidille sekä itse tekemäni kortti. Se on tuossa seuraavassa kuvassa.
Lauantaina kävimme moikkaamassa Vekan äitiä. Vekaa harmitti, kun aamusta jo alkoi sataa vettä ja totesin, että mitäs jos otettaisiin varaslähtö äitienpäivään ja mentäisiin kylään jo tänään. Se toimi ja sateinen päivä kului mukavasti jutustellen ja kahvia nautiskellen. Pöytä notkui herkkuja vaikka tultiinkin ihan yllättäen... Seuraavan kortin tein anopille.
Sitten muutamia tilauksesta tehtyjä rippikortteja pojille...
Sekä nimpparikortti Tuula-kummille...
Hih, kyllä nuo Magnolia-leimasimet ovat sitten ihquja! Niitä on mukava väritellä! Tää on vähän Apriksenkin syytä, että näin hurahdin leimailuun... :DDD Ei vaan, kivaa se on!!!

Sitten muutama kuva kotoa. Meillä käyneet tietävät miten huonekalut ennen olivat, 6 vuotta muuton jälkeen ne ovatkin nyt näin:
Kaappi ja sohva vain vaihtoivat paikkaa, mutta työnsin yksin kaapin kaikkine tavaroineen seinältä toiselle. Helppoa se ei ollut ja sukat sutivat lattialla, kunnes jouduin riisumaan ne. Sittenhän se olikin helppoa... :p

Vappu vietettiin tosiaan juhlien Vapun ja Juhan (Vekan sisko miehensä kanssa) 50+50 bileitä Kiljavan opistolla Rajamäessä. Mahtavat juhlat, kiitos vain! Olimme järjestäneet heille pienen "yllärin" kastejuhlan merkeissä (hih, ihmettelette varmaan...) He menivät 10 vuotta sitten salaa naimisiin Australiassa ja palattuaan sukulaiset pitivät "suutuspäissään" heille uudet häät kotimaassa, paikallisessa kuppilassa. Vekan veli toimi pappina ja ne olivat ikimuistoiset juhlat. Nyt he juhlivat myös 10-vuotis hääpäiväänsä ja aikovat syksyllä lähteä jälleen Ausseihin. Niinpä järjestimme yllärin, eli kastejuhlan, koska sehän yleensä häiden jälkeen on seuraava juhla... Vekan veli oli jälleen pappina ja piti erittäin "järkevän ja asiallisen" puheen. Otimme toki häähässäkänkin mukaan, eli olimme tehneet hienot sormukset ja taulun, johon sormukset lopuksi laitettiin. Juhalle puettiin jätesäkistä tehty kastemekko (aloittanut työnteon nuorena roskakuskin apulaisena) ja Vappu sai ylleen Alkon muovikasseista tehdyn mekon (Vappu meni nuorena töihin Alkon tehtaille). Yllätys toimi ja sai vieraat sekä sankarit nauramaan. Lopuksi Veka vielä lauloi Jaakko Tepon "Pörsämäen tangoilta" heille "häätangoksi" omilla sanoituksillan eli "Sääksjärven tangoilta". Löimme vielä rahamme yhteen lähisukulaisten kesken ja keräsimme "lahjakortin" joka on menolippu Australiaan! Perfect! Kivat ja onnistuneet bileet. Lopuksi vielä kuva taulusta ja sormuksista.

Mukavaa äitienpäivän loppuiltaa!

SeriL