maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kun ei tiedä miten perin olisin...

Sisälläni suorastaan kihelmöi. Kevät puskee pintaan niin, että tekisi mieli raapia. Ajatukset sinkoilevat jo jokaisen auringonsäteen mukana ja lennättävät pitkälle. Mieli on niin avoin, että melkein kuulen ajatusten askeleet ja tulen iloiseksi niistä. Nämä perunanarsissit nostavat päätään valoa kohti ja niissä on huumaava tuoksu. Tuoksu uudesta elämästä ja ihanista unelmista. Unelmista saapuvasta keväästä.

Punapilkullinen kanani on tullut kurkkimaan jo pääsiäistä. Ei vielä - ystäväni - ei ihan vielä. Istu siinä vielä hetkinen rauhassa. Kohta saat tipuja seuraksesi.

Kunhan ensin vietät hetkisen tässä katsellen kuvia ja vaipuen menneen ajan lumoihin, voit lopuksi suudella kokkia, kuten kuvassa kehoitetaan. :D
Alimmassa kuvassa on äitini rippipuvussaan ja kukissaan.

Mahtavatkohan nämä olla pilkkukanan tekosia. Syötävän hyviä ja sen värisiä, että kuitenkin joka kerta sellaisen suuhuni laittaessani harmittaa syödä se. Sydän on suklainen ja ulkonäkö keväinen. Nam!

Siihen se asettui kesää odottelemaan - rautalankainen sudenkorento, kirkkaita helmiä siivissään - lampunvarjostimeen ihmettelemään joko voisi heräillä ja surista tiehensä. Valon houkuttamana se kömpi sormistani valmistuttuaan kohti ikkunaa, mutta takertuikin pellavaiseen pehmeyteen.

Riippakoivunoksat taipuivat kaarelle kauniisti ja koristavat jääkaapinovea. Niiden herkkyys hivelee mieltä, kun oven avaa. Rakkautta vain. :) Oksat ovat symbolina sille, että tässä jääkaapin edessä Veka polvistui ja kosi minuu keväällä -07. Se oli niin kaunis hetki ja vastaus oli myönteinen, etten voinut löytää sydämelleni parempaa paikkaa.

Äiti oli viikonlopun meillä ja lähti tänä aamuna. Ilma oli ihana, vaikka vielä vähän kylmä. Vietimme taas kivan viikonlopun vain kotosalla, saunoen ja lauleskellenkin. Aika vain kului niin nopeasti. Hyvästit ovat aina haikeat mutta tarpeen, että voidaan nähdä taas uudelleen.

Kipristelevän keväistä viikkoa,
SeriL

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Tyynyliinan uusi elämä

Kiitos ja kunnia!

Olin perjantaina työkaverini Marikan kanssa Lahden Hallissa Salpausselän kisojen Afterski-tapahtumassa. Lavalle nousivat Puolikuu, Yö ja Lauri Tähkä bändeineen. Ajoin töistä suoraan Marikalle ja siinä syötiin ensin vähän ja alettiin sitten pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Marikan mies heitti meidät keskustaan. Puolikuu toi mukavia muistoja nuoruusvuosilta, mutta seuraavana esiintynyt Yö se vasta niitä muistoja toikin. Olli ja kumppanit olivat kyllä tosi hyviä. Tähkää ei enää jaksettu jäädä odottelemaan, kun se aloitti soittamaan vasta yhden jälkeen. Seisoskelu ja jorailu alkoivat tuntua jaloissa sekä juomien hinta rahapussissa. Päätettiin käydä vielä laulamssa karaokea ja niinpä suuntasimme hallilta pubiin. Ilta oli aivan mielettömän hauska. Marika tarjosi yöpaikan ja lauantaina ajelin iltapäivästä kotiin. Vaikka ilta oli mahtava ja Yö vielä mahtavampi, oli maailman ihaninta palata kotiin. :) Rakas mies lämmitti illalla saunan minuu varten ja väsyneenä mutta onnellisena oli mukavaa nukahtaa omaan sänkyyn tuttuun ja turvalliseen kainaloon...


Ostin joskus pari tämmöistä yksiväristä tyynyliinaa ja minulla oli haaveita niiden suhteen. No, ne unohtuivat kaappiin, kunnes tänään kaivoin ne esiin. Toinen on valkoinen ja tämä kuvassa oleva on harmaa. Ompelin sen n. 45 x 45 cm kokoiseksi ja lisäsin harmaata samettinauhaa sulkijoiksi. Tulostin netistä vanhan valokuvan siirtopaperille ja silitin sen tyynyliinaan. Lisäksi vielä pitsiä ja tämmöinen siitä tuli...


Nyt se koristaa meidän sänkyä, mistä Veka ei ehkä ole niin innoissaan. Oon tyynyfriikki. Niitä on paljon joka paikassa ja taas yksi lisää. Valkoinen valmistukoon myöhemmin.

Olkapää on tosi kipeä, kun päivällä lapioin itselleni polun omenapuiden luo (no okei, Veka vähän avusti kaivinkoneella) ja hävitin lumet puiden ympäriltä. Jäniksenjälkiä alkoi olla niin paljon pihassa, että tiesin puiden kohta häviävän jänöjen suihin, ellen tekisi jotain. Puut ovat vielä sen verran pieniä, että ne ovat helposti popsittavissa. Suojasin oksat myös muovisuojilla ja leikkasin puita hieman. Leikatut oksat jätin jäniksille hangelle. Nauttikoot niistä. Siinä lapioidessani olkapää jotenkin naksahti enkä pystynyt enää jatkamaan. Onneksi Veka tuli apuun ja teki lapioinnin loppuun. Lunta on valtavat määrät. Kaivurikin jouduttiin tosiaan ottamaan apuun, kun penkka piti siirtää sivuun. Nyt on hyvä mieli. :D

Taas on yksi viikko finaalissa ja maaliskuu hyvällä alullaan. Ajatelkaa, tämän kuun lopussa siirrytään taas kesäaikaan. Ihanaaaa...

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa,

SeriL