Tyynyliinan uusi elämä

Kiitos ja kunnia!

Olin perjantaina työkaverini Marikan kanssa Lahden Hallissa Salpausselän kisojen Afterski-tapahtumassa. Lavalle nousivat Puolikuu, Yö ja Lauri Tähkä bändeineen. Ajoin töistä suoraan Marikalle ja siinä syötiin ensin vähän ja alettiin sitten pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Marikan mies heitti meidät keskustaan. Puolikuu toi mukavia muistoja nuoruusvuosilta, mutta seuraavana esiintynyt Yö se vasta niitä muistoja toikin. Olli ja kumppanit olivat kyllä tosi hyviä. Tähkää ei enää jaksettu jäädä odottelemaan, kun se aloitti soittamaan vasta yhden jälkeen. Seisoskelu ja jorailu alkoivat tuntua jaloissa sekä juomien hinta rahapussissa. Päätettiin käydä vielä laulamssa karaokea ja niinpä suuntasimme hallilta pubiin. Ilta oli aivan mielettömän hauska. Marika tarjosi yöpaikan ja lauantaina ajelin iltapäivästä kotiin. Vaikka ilta oli mahtava ja Yö vielä mahtavampi, oli maailman ihaninta palata kotiin. :) Rakas mies lämmitti illalla saunan minuu varten ja väsyneenä mutta onnellisena oli mukavaa nukahtaa omaan sänkyyn tuttuun ja turvalliseen kainaloon...

Ostin joskus pari tämmöistä yksiväristä tyynyliinaa ja minulla oli haaveita niiden suhteen. No, ne unohtuivat kaappiin, kunnes tänään kaivoin ne esiin. Toinen on valkoinen ja tämä kuvassa oleva on harmaa. Ompelin sen n. 45 x 45 cm kokoiseksi ja lisäsin harmaata samettinauhaa sulkijoiksi. Tulostin netistä vanhan valokuvan siirtopaperille ja silitin sen tyynyliinaan. Lisäksi vielä pitsiä ja tämmöinen siitä tuli...

Nyt se koristaa meidän sänkyä, mistä Veka ei ehkä ole niin innoissaan. Oon tyynyfriikki. Niitä on paljon joka paikassa ja taas yksi lisää. Valkoinen valmistukoon myöhemmin.

Olkapää on tosi kipeä, kun päivällä lapioin itselleni polun omenapuiden luo (no okei, Veka vähän avusti kaivinkoneella) ja hävitin lumet puiden ympäriltä. Jäniksenjälkiä alkoi olla niin paljon pihassa, että tiesin puiden kohta häviävän jänöjen suihin, ellen tekisi jotain. Puut ovat vielä sen verran pieniä, että ne ovat helposti popsittavissa. Suojasin oksat myös muovisuojilla ja leikkasin puita hieman. Leikatut oksat jätin jäniksille hangelle. Nauttikoot niistä. Siinä lapioidessani olkapää jotenkin naksahti enkä pystynyt enää jatkamaan. Onneksi Veka tuli apuun ja teki lapioinnin loppuun. Lunta on valtavat määrät. Kaivurikin jouduttiin tosiaan ottamaan apuun, kun penkka piti siirtää sivuun. Nyt on hyvä mieli. :D

Taas on yksi viikko finaalissa ja maaliskuu hyvällä alullaan. Ajatelkaa, tämän kuun lopussa siirrytään taas kesäaikaan. Ihanaaaa...

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa,

SeriL