Nuhanenän nurkista

Huomenta maailma! Tänään on äidin syntymäpäivä. Soitan ihan kohta hänelle ja onnittelen. Lahjat vaihdettiin jo aikaisemmin, mutta posti tuo päivällä vielä pienen yllärin kortin välissä. Seillä on huovutettu kettu-rintaneula.

Istun nyt kotona sohvalla yöpuku päällä, läppäri sylissä ja nenäliina kourassa. Nuha iski uudelleen ja tällä kertaa melko rajuna. Olo on ollut aika kurja. Juuri kun olisi niin paljon kaikkea. Tai ehkä juuri siksi se iskikin. Liikaa kaikkea - mene ja tiedä. Olen varma, että vilustuin lauantaiyönä, kun odottelin kyytiä Hyvinkään yöelämästä kotiin ja jouduin seisoskelemaan kapakan ulkopuolella pitkän tovin. Ei tuo yöjuoksu enää sovi meikäläiselle, ainakaan liian vähissä bilekuteissa. Ihana ystävä Leila järjesti upeat syntymäpäiväkemut ja osa meistä lähti vielä "jatkamaan" baarireissulle. Siellä oli kyllä niin tyhmää, että oikeasti harmitti. Olisi pitänyt vain jäädä Leilan seuraan. Kiitos kamu kivoista bileistä! :D Nyt soitan äidille.

Hih... Äiti meinasi kuolla nauruun, kun tosi tukkoinen ääni alkoi laulaa "Happy birthday to you..." kovaa ja korkealta. Suoriuduin kuitenkin loppuun asti ja samalla tulikin aivastus. Kuin piste i:n päälle. Kuulosti varmaan tosi nastalle. Mutta äiti oli onnellinen, se on pääasia.

Kuvista sen verran, että ekassa kuvassa on tekemäni "Tervetuloa meille"-kyltti, jonka vein ystäville lahjaksi uuteen kotiin. Tässä kuvassa on tekemäni kukkakimppu, jonka Raili sai viime vuoden syntymäpäivänsä kunniaksi.

Ja tällä pinkillä ruusulla somistin kesälätsäni. Elämähän on tietysti yhtä ruusuilla tanssimista... :DD

Ja sitten muutamia kortteja. Kuvat ovat osin aika huonoja. Tämä meni Pohjanmaalle 70-vuotistoivotuksena.

Näitä tein kaksi samanlaista ja lähetin ne Helsinkiin ja Karkkilaan kummitädeille mukavan kesän toivotuksilla.
Tämän sai Satu-ystävä tyttölapsen syntymän kunniaksi.

Tämän postitin muistaakseni viime kesänä Imatralle bestikselleni Päiville. Love an´miss ya :)

Nämä vähän tuoreempia. Tildaa ja sen semmoista... Tuo lehmä pienillä enkelinsiivillään on aivan ihana juttu. Hellyttävän näköinen tapaus... Pidän myös perhoskortin papereista, niissä on kivat värit...

Tämä on eteisestämme. Listoitus on vielä kesken, kuten kuvasta näkyy, mutta otin kuvan siksi, koska seinällä on ikivanha valokuva Imatrankoskesta. Se on isän äidin, eli Mamin peruja. Kuva on todella nostalginen ja kuuluu mielestäni juuri tuohon seinälle, suoraan kun ovesta astuu sisään, näkee tuon upean kosken. Se pysäyttää hetkeksi.

Lattialla kuvan alla on yksi vanha ikkunanpoka - jälleen. Sen edessä iso lasinen "apteekkarin"pullo, jossa kukkia mielen ja vuodenajan mukaan...

Nyt haluan vajota peiton alle tähän sohvalle. Ulkona paistaa aurinko, maa on ihan vähän paikka paikoin kuurassa ja tuulee. Heräsin samaan aikaan, kun Veka lähti töihin - ei nukuttanut, koska nenään koski jatkuva niistäminen. Sytytin kynttilöitä ja katsoin telkkua. Heräilin hiljaa aamun mukana ja sain pikkuhiljaa sammutella kynttilät, koska aurinko kurotteli säteitään sisälle.

Nyt kun katson ikkunasta ulos, näen ruskeaksi niitetyn pellon, joka ei ole enää kullan värinen kuten loppukesäsllä vaan vaalea beige. Suuret tummanvihreät kuuset nousevat pellon takana ylpeinä kuin omistaen kaiken, "nää on meirän maita"-periaatteella... Taivas on vaalean hailakan sininen, Aronia pensas taipuilee tuulessa punaisine oksineen. Callunat ikkunalla havisevat ja talitintit pyristelevät ikkunan takana kuin sisälle pyrkien.

Haluaisin ulos, mutta tauti pakottaa pysymään sisällä. Olisi mukavaa kävellä pellon reunaa metsään ja käydä katsomassa supikoirien pesiä suuren kiven alla ja ympäristössä. Kuvasin siellä Muskaa eräänä syksynä. Näihin kuviin onkin aika lopettaa. Mukavaa loppuviikkoa, ihmiset :)

SeriL

PS. Terveisiä aivan iiiiiikkkkk-ihanalle Carla-Rottikselle Leilan ja Pasin naapuriin. Miekin tykkään siusta :)