Believe it or not...

Olo on aivan utopistinen. Siis palasin sittenkin... En enää uskonut itsekään. Maailma on pyörinyt ympärilläni sellaisella vauhdilla, etten pysynyt enää kyydissä. Elämä on ollut välillä vaikeaa ja taas on koittanut ilonpäiviäkin. Voi ihmiset, kun vain olisitte olleet kyydissä, niin tietäisitte. Mutta meistä kaikki kohtaavat vaikeuksia ja iloa omilla kohdillaan, en ainakaan halua tällä vähätellä kenenkään muun elämää ja sen kulkua. Mutta täällä olen taas ja sen tiedän, että ainakin lähi aikoina vierailut ovat edelleen tosi harvassa. Mutta olen kaivannut tätä kovasti ja tuntuu ihanalta taas olla "teidän kanssa".

Kerron menneestä lyhyesti;

 Kesäloma alkoi ryminällä ja mikä ihana kesä olikaan. Viisi viikkoa oli lomaa ja se meni hulinassa suoraan sanoen kuin siivillä. Äiti sairastui heti loman alussa ja aiheutti omalla tavallaan surua joutuessaan sairaalaan juhannuksen alla. Siitä selvittiin vajaan viikon oleilulla, mutta suuri osa lomasta kului äitiä autellen kotihommissa ja siivoiluissa.

Mökkeilyä oli myös paljon ja voitte vain kuvitella, millaista tuollainen kesä oli viettää Saimaalla. Helle koetteli kaikkia ja kun palasin töihin, se vain jatkui. Kortteja väkertelin ja olin jo palaamassa blogin pariin, kun äiti sairastui uudelleen ja tällä kertaa vakavammin.

En halua puhua siitä vielä täällä sen enempää, mutta maailma kiepsahti taas päälaelleen ja ehdimme jo kaikki pelätä pahinta. Ajattelin, että eihän siinä sitten mitään, tää on miun kohtalo siis. Suru ja äidillä vuonna-05 todettu vakava sairaus (joka onneksi etenee hitaasti) veivät äidin tosi huonoon kuntoon ja sairaalaan mentiin eräs yö ambulanssilla. Nyt ollaan tilanteessa, että Imatran asunto myydään ja äiti on sen verran toipunut (ONNEKSI), että muuttaa tänne meitä lähemmäksi, kunhan kotiutuu sairaalasta.

Lisäksi miun syntymäpäivät lähestyvät ja mittariin tulee naiselliset 40v. Järjestän ystäville pienet kemut ja se on teettänyt jonkin verran työtä myös. Ja nyt pukkaa päälle myös äidin muutto, koska ei hän itse jaksa mitään tehdä. On mentävä vaan pää kolmantena jalkana, vai miten se oli?

Tässä tää oli referoituna. Lyhyesti, tosi lyhyesti. Kerron kyllä kivoja tapahtumia kesästä tässä matkan varrella, mutta täällä ollaan taas ja perehdyn teidän muiden elämiin piakkoin ja käyn kommentoimassa, kunhan ehdin. Laitan loppuun pari kuvaa kesältä. Kortit tulevat myöhemmin... ja niitä riittää...

Palataan toivottavasti pian pitemmin jutuin ja mukavin kuvin,

SeriL

Nää kuvat ovat mökiltä...

Tää kuva on "karaoketurneelta" Suvirannasta Turengista...

Ja tässä Seijan samalla turneella saama synttäridrinksu Pub 34:ssä Hämeenlinnassa..