Alkusyksy Saimaalla

Kun kesän selkä taittuu pikkuhiljaa kellastuviin lehtiin ja punertaviin pihlajanmarjoihin, voi silti kokea vielä paljon ihanaa ja kaunista. Järven laineet alkavat olla vähän levottomia ja muodostavat vaahtoa rannan kivenkoloihin. Tuuli tuoksuu kostealle, mutta hivelee silti vielä lempeästi poskia ja hiuksia. Syyskuun taikaa kauneimmillaan...

Keskiviikkona 9.9.09 palailin töistä kotiin ja jouduin laittamaan ilmastoinnin kylmälle ennen auton liikkeelle lähtöä. Katsahdin lämpömittariin ja kaivoin kameran. Mittari näytti tosiaan +23... Ilma oli kerrassaan upea ja mieli korkealla. Viikonloppuna oli taas tiedossa mökkireissu... Kumpa kelit suosisivat. Olisi ihanaa nauttia vielä auringosta Saimaan saaressa järven ollessa vapaana ja alkusyksyn lintujen kierrellessä jo hieman levottomina taivaalla. Meillä oli perjantai vapaa töistä ja starttasimme auton perjantai-aamuna klo 04.45 kohti Enonkoskea. Aamu oli kylmä ja kostea. Pimeyttä oli ympärillä niin että riitti ja tuntui jotenkin utopistiselta ajella pilkkopimeässä kohti saaristoa.

Aurinko alkoi nousta matkalla ja sumu laskeutui alaviin maastoihin. Ilma alkoi lämmetä pikkuhiljaa ja muutti kosteuden hiveleväksi lämmöksi. Aamupala nautittiin matkalla huoltiksella. Savonlinnassa jouduimme odottelemaan, kun silta oli nostettu pystyyn ja ali kulki jokin Saimaan risteilijä. Kuopioon kai matkalla... Kun käännyimme viimeiselle hiekkataipaleelle, tielle juoksi metsästä melko suuri hirvi. Se säikähti meitä enemmän kuin me sitä. Mulkaisi meitä pelästyneenä ja katosi salamana metsän piiloihin. Meillä oli matkassa Vekan siskon mies Juha ja äiti ajeli perästä kotoaan omalla autollaan. Selvisimme säikähdyksellä.

Perjantaina oli myös Destian lakko, joka katkaisi lossiliikenteen kuudeksi tunniksi. Onneksi ylitimme Hanhivirran tarpeeksi ajoissa, joten asia ei koskenut meitä sen enempää.



Sinivalkoinen "joutsenemme" kuljetti meidät turvallisesti saareen ja astuimme mökin terassille n. 10 aikoihin aamulla. Taivas ja järvi sinersivät, aurinko paistoi ja sai mielet korkealle... Kukapa ei näistä maisemista nauttisi...

Lauantai-iltana ilma oli maagisella tavalla lumoava. Aurinko paistoi ja väillä satoi hetken. Taivaalle kerääntyi pilviä ja toisella puolella alkoi olla synkkää mutta toisella aurinko paistoi. Oli kuin taivaalla olisi ollut suuri repeämä josta aurinko loi viime säteitään. Mystinen näky.


Sauna lämpesi molempina iltoina. Oli ihanaa istahtaa terassille kynttilänvaloon ja nauttia ympäröivän luonnon kauneudesta. Ilta pimeni nopeasti. Nautimme hyvästä ruoasta ja mukavasta yhdessäolosta. Illan päätteeksi kömmimme pilkkopimeässä taskulamppujen valossa omiin "majoihimme" nukkumaan. Äiti nukkui mökissä, Juha aitassa ja me Vekan kanssa pienessä ns. leikkimökissä, johon ei mahdu kuin "sänky". Todellisuudessa siellä on vain paksut patjat lattialla. Silti se on saaren paras nukkumapaikka. Matala ja hämyinen, jossa en tosin koskaan oikein ehtinyt lapsena leikkimään. Siitä tuli vierasmaja. Ensin oli kosteaa ja kylmää, mutta tila lämpeni hengityksestä ja ruumiinlämmöistä suhteellisen nopeasti. Pieni sade ropisi kattoon ja vaivutti uneen.

Tämä näky syöpyi mieliimme ja tuo vielä iloa pitkään.


Pelargoniat kukkivat vielä padassa mökin edessä.

Samoin kultapallot. Ne olivat pieniä aurinkoja kesäkeittiön kupeessa. Lauantai-yönä havahduin unesta vielä siihen, kun joutsenemo opetti pikkuisiaan lentämään saaremme kupeessa. Meteli oli hetken melkoinen, kunnes loppui. Nyt ne ovat kai valmiita muuttamaan...

Viikonloppu oli siis täydellinen. Saimme paljon aikaan ja olimme kaikki tyytyväisiä. Vielä kerran olisi ainakin tarkoitus käydä ennen talventuloa.

Näiden ihanien maisemien myötä mukavaa syyskuun jatkoa kaikille,

SeriL