Irtokiviä ja askarteluja

Ihan ensiksi kiitän kaikkia ihania ihmisiä, jotka ovat jättäneet kommentteja näihin teksteihin ja kuviin. Ajattelin ensin, että kunhan täällä vain itsekseni vähän höpisen ja laitan omaksi iloksi kuviani blogiin, mutta on ihanaa, että ystävätkin ovat löytäneet tänne ja serkkukin on poikennut. Iso kiitos teille, I´m happy! :)
Elämä on ollut vähän kiireistä, ei ole ehtinyt tarinoimaan. Nyt pääsin töistä ajoissa ja ajattelin heti kirjoitella. Talli on hyvässä mallissa, isot ovet paikoillaan ja eristys 99% valmis. Kyllä on töitä tehtykin, mutta on ilo nähdä oman käden jälki ja se, kuinka hommat edistyvät.

Viikonloppuna ajettiin SM-ralli. Pari EK:ta sivusi meitäkin. Muutama kaveri tuli jo lauantai-aamuna meille ja seurasimme, kuinka melkein sata vauhtihirmua huristeli ja päristeli kivet sinkoillen ja hiekka pöllyten. Meteliä riitti, mutta harmiksemme kukaan ei "kaatanut", ei päässyt auttamaan, kuten joinakin edellisinä kertoina. Hauskaa riitti silti.

Välillä mentiin tosi "sladissa" ja kynnettiin ojan reunoja, muttei kumottu.

Kai sieltä metsästäkin jotain näki... Vähän kyllä ihmetyttää, että mitä. Kunhan ei vain päätyisi paikalliseen lehteen, kuinka innokkaita ja asiasta kiinnostuneita katsojia joukosta löytyikin... Kiitos Railille tapahtuman ikuistamisesta! :)

Sunnuntaina tehtiin hulluna töitä, kun lauantai meni vain "metsässä". Kiitos taas suuresti Seijalle avusta! :D

Avasin tänään postista noutamani paketin. Tadaa - Merjalta tilaamani kankaat, nauhat ja muut aarteethan ne siellä. Sormet syyhyävät, mutta ensin menen illalla yhdelle askartelukurssille, että opin varmasti lisää kaikkea kivaa tuunaamista.

Tässä lopuksi on joitakin poimintoja niistä miun tuunailuista.

Lintu sininen, jonka kaveri valmistui vähän kuvan oton jälkeen ja on päinvastaisissa kuosissa. Ne muuttivat miun esimiehen luo, joka on kylläkin nainen. Hän ihastui ompelukseeni ja niinpä sain väkertää näitä tipuja sitten useamman. Ne ovat Tildaa. Samoin kuin blogin reunassa leipälootan edessä istuskelevat Nippe ja Nappe, jotka asuvat tätä nykyä äidin luona sängyn päädyssä.

Kortit teen aina itse, jos vain mahdollista. Tässä yksi Herralaan postitettu.


Riitan ihanassa putiikissa näin myynnissä kivoja lintukotoja. Tulin kotiin ja tein sellaisen. Tosin tänä kesänä siellä taisi asua vain ampiainen. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään... jne. mutta toki linnuilla tarvitsee olla puutarha ja puutarhanhoitovälineet kuten esim. ämpäri, kastelukannu ja harava.

Skräppäys on tuttua miulle korttien teon myötä ja tässä on yksi pieni pahvirasia skräpätty uuteen uskoon.

Keramiikkaakin on tullut harrastettua jonkin verran. Syksyisin iskee aina saventyöstö-into ja jouluksi valmistuukin jonkin verran lahjaksi ja jotkut ovat halunneet ostaakin niitä. Tässä iso tarjoilulautanen, puolukanvarpu koristeenaan.

Blogin reunassa on myös kuva meidän saunatonttutytöstä, Riitta-Maija Ratiasta, joka vasta sylissään kutsuu ihmisiä leppoisiin löylyihin. Nimi siksi, koska sillä on jotenkin ratiamainen raidallinen mekko yllään...

Nyt pukkaa kiirus kohta kursseilemaan. Rauha maassa ja toivo puussa - eli valtakunnassa kaikki hyvin!

SeriL

Tunnustus

Sain tämmöisen kivan tunnustus-tehtävän Satakunnan suunnalta, sen lähetti miulle Apris. Kiitos vaan. Siinä pitää listata viisi itselle tärkeintä asiaa. Miulla on täl hetkellä vain yksi lukija Apriksen lisäksi ja miun on laitettava tämä eteenpäin joten sen saa siis Ilona. Miun järjestys olkoon:

1. Terveys

2. Aviomies

3. Koti

4. Sukulaiset ja ystävät

5. Onnellisuus

Lämmintä päivän jatkoa,

SeriL

Alkusyksy Saimaalla

Kun kesän selkä taittuu pikkuhiljaa kellastuviin lehtiin ja punertaviin pihlajanmarjoihin, voi silti kokea vielä paljon ihanaa ja kaunista. Järven laineet alkavat olla vähän levottomia ja muodostavat vaahtoa rannan kivenkoloihin. Tuuli tuoksuu kostealle, mutta hivelee silti vielä lempeästi poskia ja hiuksia. Syyskuun taikaa kauneimmillaan...

Keskiviikkona 9.9.09 palailin töistä kotiin ja jouduin laittamaan ilmastoinnin kylmälle ennen auton liikkeelle lähtöä. Katsahdin lämpömittariin ja kaivoin kameran. Mittari näytti tosiaan +23... Ilma oli kerrassaan upea ja mieli korkealla. Viikonloppuna oli taas tiedossa mökkireissu... Kumpa kelit suosisivat. Olisi ihanaa nauttia vielä auringosta Saimaan saaressa järven ollessa vapaana ja alkusyksyn lintujen kierrellessä jo hieman levottomina taivaalla. Meillä oli perjantai vapaa töistä ja starttasimme auton perjantai-aamuna klo 04.45 kohti Enonkoskea. Aamu oli kylmä ja kostea. Pimeyttä oli ympärillä niin että riitti ja tuntui jotenkin utopistiselta ajella pilkkopimeässä kohti saaristoa.

Aurinko alkoi nousta matkalla ja sumu laskeutui alaviin maastoihin. Ilma alkoi lämmetä pikkuhiljaa ja muutti kosteuden hiveleväksi lämmöksi. Aamupala nautittiin matkalla huoltiksella. Savonlinnassa jouduimme odottelemaan, kun silta oli nostettu pystyyn ja ali kulki jokin Saimaan risteilijä. Kuopioon kai matkalla... Kun käännyimme viimeiselle hiekkataipaleelle, tielle juoksi metsästä melko suuri hirvi. Se säikähti meitä enemmän kuin me sitä. Mulkaisi meitä pelästyneenä ja katosi salamana metsän piiloihin. Meillä oli matkassa Vekan siskon mies Juha ja äiti ajeli perästä kotoaan omalla autollaan. Selvisimme säikähdyksellä.

Perjantaina oli myös Destian lakko, joka katkaisi lossiliikenteen kuudeksi tunniksi. Onneksi ylitimme Hanhivirran tarpeeksi ajoissa, joten asia ei koskenut meitä sen enempää.



Sinivalkoinen "joutsenemme" kuljetti meidät turvallisesti saareen ja astuimme mökin terassille n. 10 aikoihin aamulla. Taivas ja järvi sinersivät, aurinko paistoi ja sai mielet korkealle... Kukapa ei näistä maisemista nauttisi...

Lauantai-iltana ilma oli maagisella tavalla lumoava. Aurinko paistoi ja väillä satoi hetken. Taivaalle kerääntyi pilviä ja toisella puolella alkoi olla synkkää mutta toisella aurinko paistoi. Oli kuin taivaalla olisi ollut suuri repeämä josta aurinko loi viime säteitään. Mystinen näky.


Sauna lämpesi molempina iltoina. Oli ihanaa istahtaa terassille kynttilänvaloon ja nauttia ympäröivän luonnon kauneudesta. Ilta pimeni nopeasti. Nautimme hyvästä ruoasta ja mukavasta yhdessäolosta. Illan päätteeksi kömmimme pilkkopimeässä taskulamppujen valossa omiin "majoihimme" nukkumaan. Äiti nukkui mökissä, Juha aitassa ja me Vekan kanssa pienessä ns. leikkimökissä, johon ei mahdu kuin "sänky". Todellisuudessa siellä on vain paksut patjat lattialla. Silti se on saaren paras nukkumapaikka. Matala ja hämyinen, jossa en tosin koskaan oikein ehtinyt lapsena leikkimään. Siitä tuli vierasmaja. Ensin oli kosteaa ja kylmää, mutta tila lämpeni hengityksestä ja ruumiinlämmöistä suhteellisen nopeasti. Pieni sade ropisi kattoon ja vaivutti uneen.

Tämä näky syöpyi mieliimme ja tuo vielä iloa pitkään.


Pelargoniat kukkivat vielä padassa mökin edessä.

Samoin kultapallot. Ne olivat pieniä aurinkoja kesäkeittiön kupeessa. Lauantai-yönä havahduin unesta vielä siihen, kun joutsenemo opetti pikkuisiaan lentämään saaremme kupeessa. Meteli oli hetken melkoinen, kunnes loppui. Nyt ne ovat kai valmiita muuttamaan...

Viikonloppu oli siis täydellinen. Saimme paljon aikaan ja olimme kaikki tyytyväisiä. Vielä kerran olisi ainakin tarkoitus käydä ennen talventuloa.

Näiden ihanien maisemien myötä mukavaa syyskuun jatkoa kaikille,

SeriL

Valkeaa unelmaa ja vaaleanpunaista marjakeittoa

Näissä ihanasti kihartuneissa raparperinkuorissa oli sopivasti vaaleanpunaista. Kuva on alkukesältä, kun töissä söin raakana oman maan raparperia. Kuoret asettuivat jotenkin hauskasti ihan vahingossa ja ne oli pakko heti kuvata. Harmaa pöytä antaa kivan kontrastin pinkeille kuorille. Työkavereita hymyilytti kun kuvasin kuorikasaa ihan innoissani. Mutta minusta se on hauska kuva.

Syyskuuta mennään jo kovaa vauhtia. Syksy alkaa pikkuhiljaa näkyä pihalla, kun ensimmäiset keltaiset lehdet ovat pudonneet sinne tänne pieniksi auringoiksi vielä vihreää nurmea vasten. Maa tuoksuu kostealle ja vähän vanhalle mullalle. Siinä on erilainen tuoksu kuin kevään multaisessa maassa. Kaurapellot on niitetty ja ruskea sänki viestii lähestyvästä talvesta. Mutta vielä aurinko paistaa, kuten tänäänkin ja saa kaiken hehkumaan ihanissa syysväreissä. Suurin osa on vielä vihreää ja siksi kontrastit ovatkin melko huikeita, kun jossain jo kellertää. Pidän syksystä. Ehkä siksi, että olen lokakuun lapsi. Mutta kyllä oli kiva, kun mittari näytti tänäänkin vielä +18 astetta...

Mummilta perityn pienen valkean pöydän laitoin olohuoneen ikkunan eteen melko pian sen meille muuton jälkeen. Hetken se etsi paikkaansa kunnes asettui. Sen päällä olevat esineet vaihtuvat mielialan ja inspiraation mukaan... Nyt sitä somistavat mm. ihana huutonetistä löytynyt tuikkulyhty, pari vanhaa virsikirjaa ja risti, pari kynttilää kääreessä ja ruusuköynnös...

Hyvä ystäväni Kipa antoi minulle joskus joululahjaksi maassa olevan enkelipatsaan. Ensin sekään ei meinannut löytää täältä sopivaa paikkaa, mutta muiden vaaleiden esineiden ja huonekalujen lisääntyessä se seisahti kynttelikön juureen ja suojelee sieltä meitä. Perheemme karaokeharrastuksen vuoksi meillä on lattialla mm. iso subbari, jonka peitin pitsikankaalla ilman Vekan lupaa. Ei ole kyllä kommentoinut asiaa... :) Onkohan edes huomannut?

Nostin tämän ihastuttavan ikkunapokan sohvan yläpuolelle olohuoneeseen. Se oli sopivasti tuollainen kerman värinen ja siinä on kiinni vielä hakaset yms. Muutama juttu vielä koristeeksi ja olin tyytyväinen. Odottelen vain aikaa, jolloin saamme remontoitua keittiön ja olohuoneen (meillä on iso tupakeittiö) ja saan toteuttaa sinne tekemäni suunnitelmat. Tapettia, panelia ja sitä maalaisromantiikkaa, jota rakastan yli kaiken. Laitan pian kuvia wc:stä ja eteisestä, jotka minä suunnittelin ja mies toteutti kiltisti. Ja tulos oli mieleinen, varmaan molemmille, koska Veka kehui itsekin jälkeä. Olen ehkä pysynyt sen mielestä jossain hyvän maun rajoissa... ?? :)))

Ja tässä on kesän hankinta, josta olen ikionnellinen! Riitan puodista Nurmijärveltä sain ostettua loppuunmyynnistä tämän kaappikaunottaren ja se sai paikan keittiöstä leivinuunin vierestä. Kaappi on helmenharmaa ja siinä on ylhäällä lasiovet. Kaikki avaimetkin ovat tallessa. Tästä Veka sanoi, että jotain sinne kyllä vielä mahtuisi... En ymmärtänyt... :)


Tuoli vanhus... Niin rakas ja niin nuukahtanut ja vinksallaan. Se on ukin (tai meillä häntä kutsuttiin karjalaisittain Vaijaksi) peruja ja maailman ihanin istua. Tosin yksi päivä se vain notkahti mutta teki siitä jollain lailla vielä ihanamman. Se sai valkoisen hunnun suojakseen ja tilkkutäkin niskaansa ja on varmaan ihan tyytyväinen oloonsa. Söpö se ainakin miun mielestä on... Sen saa nukkumisasentoon ja on monen meillä vierailleen tuudittanut kuin huomaamatta uneen. Siinä on mukava katsella telkkua ja se onkin talon isännän lempipaikka.

Tähän loppuun vielä kuva riisipuurolautasesta. Miksikö? No... Valkeaa unelmaa ja vaaleanpunaista marjakeittoa - tietenkin!

Ihanaa viikonalkua kaikille,

SeriL