Suloinen sunnuntai aarrejahdin merkeissä

Viikko vierähti taas vauhdilla. Kävin tiistaina jälleen arkartelukurssilla Suskan luona ja teimme mitä ihanampia tonttuja. Niistä kuvia sitten lähempänä joulua. Marraskuu koitti pienellä pakkasella ja heräsin aamuun intoa täynnä. Riihimäellä oli sisustuskirppis ja säntäsimme sinne Seijan kanssa hyvissä ajoin. Ovella oli jo pitkä jono ja totesimme erään tutun kanssa, että olisikohan pitänyt tulla jo eilen makuupussin kanssa. Aikaa oli varattu klo 11-15. Meillä vierähti siellä tunti ja silloin jo paikka oli tyhjentynyt huimasti tavaroista. Tein ihania löytöjä joista seuraavat kuvat ovatkin. Suuri kiitos Riitalle, Minnalle ja kumppaneille. Järjestitte meille upean päivän ja toitte onnellisen mielen.

Tämä lasinen pullolyhty viehätti kauneudellaan. Ikkunasta tuleva valo teki kuvasta heikon, mutta pullossa on ihania hopeanvärisiä yksityiskohtia. Siinä on myös hauska "piipunhattu".

Kotiimme on kerääntynyt myös joukko pieniä, vanhoja lasipulloja. Nämä lähtivät tällä kertaa matkaani ja ovat kerrassaan hurmaavia. Tai miusta ne on. Lasi on upea sisustusmateriaali ja vielä kun se viestii vanhaa se tekee siitä vielä upeamman. Pulloon on kiva laittaa vaikka pieni ruusunoksa tai neilikka ja kattaa se ruokapöydän koristeeksi tai vain lipaston nurkalle iloa tuomaan... Valkoinen, rautainen kynttilälampetti sai toistaiseksi paikan takan seinästä. Kiinnitystä pitää muuttaa ennen käyttöönottoa, naru ei ehkä ole se viisain vaihtoehto. Esineen valkoinen väri, sen kauniit koukerot ja pitsimäisyys tehosivat. Ja kun siihen laittaa vielä kynttilän... Haaveenani olisi vielä maalata tiilenvärinen takka-/leivinuunikompleksimme vaaleaksi joku päivä... Veka ei vain ole lämmennyt ajatukselle... Maybe some day :) Tämän vanhan tekstin aion kehystää valkoisiin kehyksiin ja etsiä sille paikan seinältä. Se olisi omiaan esim. vanhojen valokuvien seurana tai Madonna-patsaan kumppanina... Enkä todellakaan puhu nyt laulaja-Madonnasta... Hih...Nämä suloiset ja oikeasti todella vanhat hopeanväriset kuusenkävyt toivat jo hitusen joulumieltä. Niitä on kaikkiaan neljä ja niissä on ripaus valkoista kimalletta. Hullua mutta ah, niin ihanaa!Pieni postitorvi toi mieleeni Vaijan. Hän oli aikoinaan silloisen Posti- ja Lennätinlaitoksen työnjohtaja ja hänen työhatussaan oli tämäntapainen kuva. Postitorvi oli hiemen erinäköinen, mutta tämä pienokainen muistutti niin paljon sitä, että hetkeksi esineen nähdessäni vajosin muistelemaan mukavia lapsuuden hetkiä mummolassa. En voinut enää erota torvesta... Se roikkuu nyt eteisen naulakossa ja saanee seurakseen ranskalaisen postilaukun, jonka ostin myös mutta siitä kuva sitten ensi kerralla...Hihii, näiden numeroiden vuoksi alunperin lähdinkin Riksuun. Ne tulevat somistamaan adventtikynttilöitä. Ensin sytytetään vain yksi, sitten toinen jne. Joulua odotellessa...

Tässä alemmassa kuvassa on nyt pari Madonnaa, joista mie puhuin. Keskellä oleva enkeli pienen linnun kanssa ei ole kirppikseltä, mutta samalta reissulta kyllä. Ylemmässä kuvassa on vanhoja kiilteleviä pikku vuokia ja sydämen muotoinen pieni pitsikori ... Joopa joo... Ne vain ovat ihania, ei voi mitään...

Kuin mummolan keittiöstä suoraan... Harmi, että olin niin nuori, kun he muuttivat pois vanhasta omakotitalostaan joka oli pullollaan näitä aarteita. Mihin lienevät joutuneen... Kaatikselle kai. Inhottaa ajatellakin...

Tämän pienen helmikruunun väkersin itse rautalangasta ja helmistä. Vanhan virsikirjan päällä se kököttää ja kaunistaa pöytää. Tai sitten ei. Onhan se vähän tuollainen - höh - rääpäle. :D

Nyt vajoan sohvaan ja katselen kaikkia ihania "romujani" ja kynttilöitä. Ehkä kuitenkin ensin käyn haukkaamassa happea ulkona ja teen pienen lenkin. Ostokseni eivät suinkaan olleet tässä mutten jaksanut kuvata kaikkea kerralla. Ensi kerralla siis vähän lisää...

Viettäkää ihana sunnuntai-ilta, aion tehdä samoin!

SeriL