keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

"...valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen..."

Pikaisia kuulumisia... Illasta menee aika muiden ihmisten juttujen ihastelemiseen täällä blogissa, ettei tahdo enää jäädä aikaa omiin...hih :D Mutta se ei haittaa, koska olen monien ihanien blogien lukijana ja nautin jokaisesta. Eilen oli pakko kuvata kaunista taivasta valkoisine hattaroineen. Tuli olo, että kesä on ihan kohta ovella. Linnut visertävät eikä itsekään oikein tahdo pysyä hiljaa, kun tekisi niin mieli yhtyä niiden iloiseen lauluun. Meidän oli tarkoitus kaataa muutama pihapuu, mutta eihän se enää onnistu, kun niissä on pesiä, joissa pienet linnut kasvattavat perheitään... Myöhemmin siis.
Pilvet ovat kuin jonossa matkalla mailleen pimenevän illan tieltä. Aurinko paistaa nyt todellakin pitkään pihaan, kun metsä kaadettiin tien vierestä. Ennen se painui metsän taa jo neljän, viiden aikaan ja nämä kuvat ovat kuitenkin aika paljon myöhemmin kuvattuja...

Siitä se kaatui, metsä. Tilalla on aukko joka aiheuttaa vieläkin vähän ristiriitaisia tunteita. Mutta pian siihen tottuu, toivottavasti. Haukka pesii jossain tuolla eikä sen pesä ilmeisesti mennyt, koska se kaartelee iltaisin taivaalla ja huutelee pitkään... Laskeutuu sitten vieden aina nokassaan jotain. Huuhkaja on myös ilmestynyt metsikön reunalle tähystelemään ja tappoi vielä viimeisten lumien aikaan pihatiemme päähän fasaanin. Toisen kuolema luonnossa on toisen elämä. Niin se menee.

Tämän korin väsäsin työkaverille pahvilaatikosta ja paperinarusta. Vähän koristetta pintaan ja valmista tuli. Itselläni näissä pidän esim. harjoja ja kampoja, rasvatuubeja jne...

Yksi tilauksesta tehty äitienpäiväkortti...
Sekä myös tilattu kortti poikavauvalle...

Me emme juhlista tänä vuonna vappua vaan Vappua ja Juhaa. Meillä on lauantaina 50+50 bileet ja sen myötä on hommaa tässä viime aikoina ollutkin... Tiedossa on vähän ylläriä meidän taholta sankareille ja siitä sitten myöhemmin.

Seuraavien kuvien myötä toivotan hauskaa vappua kaikille. Kuvissa on "teräsmummi" Seija-ystäväni (ikää kuuskyt ja kuus...??!!) shoppailureissulla miun kanssa... Näin tervettä meininkiä! Tähän olisi ehkä itsekin pyrittävä!!! Seija osallistuu myös juhliin, toivottavasti ei kuitenkaan näissä "vetimissä" tai sitten joo... Nähtäväksi jää!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Hyvää mieltä ja pitkävillaisia lampaita

Heissan ihanat ystävät!
Olen ollut niin innoissani viimeaikaisista tapahtumista ja täynnä jotain upeaa energiaa, vaikken olekaan vielä päässyt eroon flunssasta kokonaan, etten ole ehtinyt oikein postailemaankaan. Kevät on täyttänyt miut tällä innolla, vaikka ajatuksissa väkisin pyöriikin viime vuosi ja mustaakin mustempi kevät. Tämä vuosi on uutta aikaa ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä. Vaikka takapihan ojassa on vielä kasa lunta on miulla jo niin kevät! Liikutuin melkein kyyneliin, kun huomasin "kuiskulähteen" penkereessä tulppaanien ja krookuksien pienet mutta tanakat taimet kurkkimassa uutta maailmaa. Aamulla satoi vähän lunta ja miun kävi niitä sääliksi. Ehkä nekin selviävät, kuten miekin... :D

Viime lauantaina sain vieraakseni ihanan ystävän jo vuosien takaa. Muutimme aikanaan kauas toisistamme ja pidimme yhteyttä, mutta sekin oli vähän hiipunutta. Täällä blogissa löysimme toisemme uudestaan ja siitähän se riemu ratkesi. Voi että, miten pienistä asioista se on välillä kiinni. Apris eli Sirpa siis ajeli meille ja mentiin yhdessä askartelutapaamiseen Riihimäkeen. Päivä oli vertaansa vailla ja tapasin paljon uusia kasvoja jotka olivat hyvin samanhenkisiä näpertelijöitä. Kortteja syntyi taitavissa käsissä ja paras kortti palkittiin. Carola vei voiton upealla teoksellaan. Olin niin täpinöissäni, että unohdin kuvata oman korttini ja nyt se on jo saanut uuden kodin... Aika kului kuin siivillä ja sieltä ajeltiin Apriksen kanssa meille syömään ja saunomaan. Aamusta heti miehitimme askarteluhuoneen ja tuunailimme yhdessä pitkälle iltapäivään. Oli aivan ihana viikonloppu, kiitos Sirpelö!
Kävin myös aikaisemmin Riitan upean puodin avajaisissa Nurmijärvellä. Olin odottanut tuota hetkeä ja vaikka olinkin sairaslomalla, ajelin sinne ääni kateissa. Riitta tuli oikein halaamaan ja sai miut tosi onnelliseksi. Puoti oli aivan ihana, uudet hienot tilat ja paljon ihania tavaroita myynnissä. Löysinkin pari mieltä hivelevää tavaraa, jotka matkasivat kotiini auton takapenkillä. Oli muutenkin kiva tavata Riitta :D
Aurinko tekee maailmasta uuden. Se paljastaa myös karun totuuden, kuinka likaisia ikkunat ovat. Aionkin tarttua itseäni niskasta ja pestä nyt viikonloppuna ainakin muutaman. Olisi vain niin paljon muutakin tekemistä. Haravointia, siivoilua, askartelua... Hih, onneksi kukaan ei vaadi eikä vahdi - voin tehdä tai olla tekemättä... Miltä sitten tuntuukaan :D


Nämä hurmaavat lampaat toivottavat sinut tervetulleeksi miun lempiputiikin edustalla. Se on Savi-Heinä Puoti Lopella. Suska on saanut lampaat ystävältään, joka oli kuulemma melkein heittämässä niitä roskiin. Siis eivätkö ole suloisia? Kerrassaan hurmaava lammaspariskunta roikkuvine villoineen ja hymyhuulineen. Saivat ainakin miut hymyilemään onnesta!

Ja tässä tuli meitä töihin moikkaamaan työkaverin ja muutenkin hyvän ystävän Maaritin koiraneito Deli.



Ja nää oli muutamia tuunailuja, tilaus sellaisia. Eka kortti 30 vuotta täyttävälle neitokaiselle, joka tykkää pinkista ja skumpasta. Toinen Maaritin tyttären pojalle Joonalle 1-vuotispäivän kunniaksi ja kolmas 19 vuotta täyttävälle pojalle, jonka harrastuksiin kuuluvat teatteri, pilailuvälineet ja merenrantamökkeily.

Näiden myötä mukavaa loppu viikkoa kaikille! Ja Ellu jos luet tätä, soita miulle siitä Latvian reissusta sitten kun siulle sopii!

SeriL

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kuinka ollakaan...



...täällä ollaan - hengissä? Mene ja tiedä. Johan oli sitten tauti tuo flunssa-aalto joka kaatoi meidät molemmat voimattomiksi sohvan ja sängyn pohjalle, eikä vieläkään ole kunnolla hellittänyt otettaan. Täällä sitä vieläkin ääni saa omituisia kohtauksia, välillä mennään bassolla kuulumattomiin ja hetkessä noustaan monta oktaavia taivaisiin. Mutta nyt ääni jo kulkee, kun se joku aika sitten vain pihisi. Lääkekuurinhan se vaati ennenkuin lähti kaikkoamaan. Veka meni töihin jo maanantaina, mie huomenna. Saa nähdä vain kestääkö ääni.


En muista, koska olisin ollut tuolla tavalla kipeänä. Yskä oli niin kova, että kaikkialle sattui eikä nukkumisesta tullut moneen yöhön, melkeinpä viikkoon, mitään. Kun istuin sohvalla tyynyyn hengittäen, kyyneleet silmissä, nenä tukossa pimeyteen tuijottaen, ehdin ajatella paljon kuitenkin. Mieleeni tuli Tehosekoittimen biisi, jossa lauletaan, että "...huhtikuu on kuukausista julmin kai..." Totesin, että näin sen täytyy olla. Vuosi sitten huhtikuu teki miulle tepposen niin, että sitä itkee välillä vieläkin. Nyt tuntui, että olin niin kipeä, että voisin kaivautua tähän sohvaan ja tulla ulos vasta kesällä, kun on lämmin ja kaikki kukkii. Mutta aikani yskittyäni se lakkasi. Toki ajattelin paljon iloisiakin asioita ja tein päässäni paljon askarteluja ja puutarhatöitä. Ja loppujen lopuksi miut paransi varmasti se, että ASKARTELUHUONE ON VALMIS! Laitan siitä kuvia, kunhan kaikki löytää paikkansa. Olen iloinen :D Kiitos rakas mieheni, että teit kaiken (miun avustuksella toki)!


Ja sitten tuli se hurrikaani pääsiäisenä joka kaatoi kuusikon. Metsää meni rytinällä nurin ja mie itkin ja nauroin. Sinne jäivät polut, joita koirien kanssa kuljettiin ja kaikki Muskan repimät kannot ja juurakot. Muistot ikäänkuin hautautuivat kuusenoksiin. Samalla kuitenkin auringon kultaiset säteet täyttivät pihamaan ja lumet saivat kyytiä. Se oli surun ja ilon hetkiä. Muutaman päivän metsäkone jylläsi ja mylläsi maaston sekaisin ja kaatoi kaiken mennessään. Sitten rungot kerättiin tien viereen ja niitä alettiin kuskata sahalle. Jossain vaiheessa myös oksat siivotaan pois. Nyt on valoisaa. Ihanaa :D


Mukavaa taas palata tänne blogiin ja lukea ihmisistä ja asioista. Nyt odotan innolla lauantaita, näen rakkaan ystäväni pitkästä aikaa! Just great!


Palataan taas kun ehditään! Kevättä kaikille rintoihin, hih!

SeriL

Lopuks taas korttei ja pari tuunattuu sikarilaatikkoa.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Hurmaavaa huhtikuuta

Nyt on taas aherrettu kaiken muun parissa niin, että postailu on jäänyt varjoon. Askarteluhuone alkaa olla suoraan sanoen loppusuoralla, vain kaapistojen siirto ja sisustus on tekemättä. Vierashuoneeseenkin on jo uudet kaapistot hankittu ja ne odottavat tallissa kasausta ja siirtoa. Vanhat puretaan ja ne saavat "uuden kodin" huoneestani. Lattialla on muovimatto ja työpöytä on asennettu ikkunan eteen. Se on kolme metriä pitkä joten tilaa löytyy tuunailulle. :D I am so so happy!


Olen ollut lomalla tämän viikon ja oikeastaan kaikki ns. suunnitelmat menivät keturalleen... Askartelu ei ole ihan kokonaan jäänyt, mutta suunnittelin tekeväni kaikkia päässäni olevia ajatuksia ja haaveita todeksi niiden osalta... No, mies sai elämänsä kuumeflunssan ja yskän, eikä olla kumpikaan nukuttu kunnolla yhtäkään yötä. Äidin oli tarkoitus tulla viettämään pääsiäistä meille, mutta hänkin on nyt flunssassa eikä jaksa ajaa. Itse olen alkanut köhiä ja niiskuttaa tässä myöskin, joten mukava pääsiäinen tiedossa. Kaapit oli tarkoitus siirrellä pyhien aikaan, mutta saa nähdä kuinka käy. Olin varannut ihania ruokia juhlapöytään, karitsanpotkaa punaviinikastikkeessa valkosipuliperunoiden kanssa ja nam, niin makoisaa mansikkajuustokakkua... Isäntä on niin tukossa, että tuskin maistaa mitään ja mie en saata enää jaksaa edes innostua ruoanlaitosta... Yhyy... No joo, säilyyhän ne pakastimessa seuraavaan kertaan, kun äiti tulee.. Harmittaa vain, kun oikein panostin...


Nytkin väsyttää kovasti, joten kirjoittelu jää lyhyeen tällä kertaa. Tiistaina kävin kuitenkin Kipan kanssa Hyvinkäällä ihastelemassa ja nuuskuttelemassa näitä ihania neliviikkoisia koiravauvoja... Apua, siellä vierähti melkein koko päivä ja ihmekös tuo... Onneksi kaikki olivat jo varattuja, muuten...


Lopuksi pari korttia ja kuvia kotoa. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

SeriL


PS. Muska raahasi joskus metsästä mukanaan tämän puunkuoren. Silloin se oli vain pelkkä karahka ja Muska suojeli sitä aarteenaan. Lopuksi kun se sai jäädä, työnsin sen kukkaruukun reunaan. Kun äiti tuli silloin seuraavan kerran käymään, kysyi hän mistä olin löytänyt noin ihanan jäniksen... Siis minkä ihmeen jäniksen? No mikä istuu tuossa ruukussa... Ja tosiaankin. Siinähän se tähyilee naapuriin ja osoittelee käpälällään... *hih* Se oli kokonaan lumen peitossa ja on nyt päässyt ihmettelemään kevättä :D