Valkeaa unelmaa ja vaaleanpunaista marjakeittoa

Näissä ihanasti kihartuneissa raparperinkuorissa oli sopivasti vaaleanpunaista. Kuva on alkukesältä, kun töissä söin raakana oman maan raparperia. Kuoret asettuivat jotenkin hauskasti ihan vahingossa ja ne oli pakko heti kuvata. Harmaa pöytä antaa kivan kontrastin pinkeille kuorille. Työkavereita hymyilytti kun kuvasin kuorikasaa ihan innoissani. Mutta minusta se on hauska kuva.

Syyskuuta mennään jo kovaa vauhtia. Syksy alkaa pikkuhiljaa näkyä pihalla, kun ensimmäiset keltaiset lehdet ovat pudonneet sinne tänne pieniksi auringoiksi vielä vihreää nurmea vasten. Maa tuoksuu kostealle ja vähän vanhalle mullalle. Siinä on erilainen tuoksu kuin kevään multaisessa maassa. Kaurapellot on niitetty ja ruskea sänki viestii lähestyvästä talvesta. Mutta vielä aurinko paistaa, kuten tänäänkin ja saa kaiken hehkumaan ihanissa syysväreissä. Suurin osa on vielä vihreää ja siksi kontrastit ovatkin melko huikeita, kun jossain jo kellertää. Pidän syksystä. Ehkä siksi, että olen lokakuun lapsi. Mutta kyllä oli kiva, kun mittari näytti tänäänkin vielä +18 astetta...

Mummilta perityn pienen valkean pöydän laitoin olohuoneen ikkunan eteen melko pian sen meille muuton jälkeen. Hetken se etsi paikkaansa kunnes asettui. Sen päällä olevat esineet vaihtuvat mielialan ja inspiraation mukaan... Nyt sitä somistavat mm. ihana huutonetistä löytynyt tuikkulyhty, pari vanhaa virsikirjaa ja risti, pari kynttilää kääreessä ja ruusuköynnös...

Hyvä ystäväni Kipa antoi minulle joskus joululahjaksi maassa olevan enkelipatsaan. Ensin sekään ei meinannut löytää täältä sopivaa paikkaa, mutta muiden vaaleiden esineiden ja huonekalujen lisääntyessä se seisahti kynttelikön juureen ja suojelee sieltä meitä. Perheemme karaokeharrastuksen vuoksi meillä on lattialla mm. iso subbari, jonka peitin pitsikankaalla ilman Vekan lupaa. Ei ole kyllä kommentoinut asiaa... :) Onkohan edes huomannut?

Nostin tämän ihastuttavan ikkunapokan sohvan yläpuolelle olohuoneeseen. Se oli sopivasti tuollainen kerman värinen ja siinä on kiinni vielä hakaset yms. Muutama juttu vielä koristeeksi ja olin tyytyväinen. Odottelen vain aikaa, jolloin saamme remontoitua keittiön ja olohuoneen (meillä on iso tupakeittiö) ja saan toteuttaa sinne tekemäni suunnitelmat. Tapettia, panelia ja sitä maalaisromantiikkaa, jota rakastan yli kaiken. Laitan pian kuvia wc:stä ja eteisestä, jotka minä suunnittelin ja mies toteutti kiltisti. Ja tulos oli mieleinen, varmaan molemmille, koska Veka kehui itsekin jälkeä. Olen ehkä pysynyt sen mielestä jossain hyvän maun rajoissa... ?? :)))

Ja tässä on kesän hankinta, josta olen ikionnellinen! Riitan puodista Nurmijärveltä sain ostettua loppuunmyynnistä tämän kaappikaunottaren ja se sai paikan keittiöstä leivinuunin vierestä. Kaappi on helmenharmaa ja siinä on ylhäällä lasiovet. Kaikki avaimetkin ovat tallessa. Tästä Veka sanoi, että jotain sinne kyllä vielä mahtuisi... En ymmärtänyt... :)


Tuoli vanhus... Niin rakas ja niin nuukahtanut ja vinksallaan. Se on ukin (tai meillä häntä kutsuttiin karjalaisittain Vaijaksi) peruja ja maailman ihanin istua. Tosin yksi päivä se vain notkahti mutta teki siitä jollain lailla vielä ihanamman. Se sai valkoisen hunnun suojakseen ja tilkkutäkin niskaansa ja on varmaan ihan tyytyväinen oloonsa. Söpö se ainakin miun mielestä on... Sen saa nukkumisasentoon ja on monen meillä vierailleen tuudittanut kuin huomaamatta uneen. Siinä on mukava katsella telkkua ja se onkin talon isännän lempipaikka.

Tähän loppuun vielä kuva riisipuurolautasesta. Miksikö? No... Valkeaa unelmaa ja vaaleanpunaista marjakeittoa - tietenkin!

Ihanaa viikonalkua kaikille,

SeriL