Näitä kuusia kasvaa meidän lähellä olevan tien varrella. Niiden suojissa on joskus sijainnut vanha riihi, jota ei enää ole. Käteni eivät ylety puun rungon ympäri. Olen kokeillut. Puut saavat pienen ihmisen hiljaiseksi, kun niiden ohi kävelee ja ihailee niiden jaloutta ja vanhuutta. Ne ovat komeita.
Aika kuluu ja kevät tulee kohisten. Elämä vilisee silmissä ja samalla mieli täyttyy kaikenlaisesta odotuksesta. Lupasin kertoa viimeksi jotain "haaveestani" ja nyt niin teen. Jos kaikki menee putkeen, miusta tulee nykyisen päivätyön ohella myös sivutoiminen "askartelu-esittelijä" tai joku sellainen. Olen postittanut y-tunnushakemuksen, joten voin jatkossa myydä huoletta askartelutöitäni myös vaikka täällä blogissa. Kerron lisää sitten, kun asiat ovat selvemmillä vesillä.
Tässä "riihikuusen" latvustoa. Oksat ovat kuin paksuja miehen käsivarsia ja puu henkii mennyttä aikaa huojuessaan ja humistessaan. Tie johtaa järven rantaan ja ohittaa tyhjillään seisovan talon, joka olisi kuin unelma. Harmi vain, ettei se ole myynnissä. Menee hieno paikka kuin itse tiestään, kun ei kukaan ole huolehtimassa talovanhuksesta. Siitä saisi remontoimalla upean kodin. Damn :(
Olen innoissani tulevasta. On tullut aika kokeilla siipiään jotenkin. Aikoinani olin mielestäni rohkea, kun lähdin kotikaupungista sumeillen kohti tuntematonta, tuntematta ketään tai mitään. Vanha jäi taakse ja uusi odotti. Enkä ole katunut hetkeäkään. Vaikka kohtasin muutamia karikoitakin, toi se paljon hyvääkin. Nyt en jätä taakseni mitään vanhaa vaan pidän kaiken entisen, otan vain lisää haasteita. Ja jos ne käyvät raskaiksi, lopetan heti.
Aapo-Paapo näyttää pieneltä suuren puun juurella. Vaikkei mopsi olekaan mikään varsinainen pikku koira verrattuna moneen pieneen rotuun, niin tässä kuvassa se on pieni. Maassa oli paljon käpyjä ja kaikkea muuta ihmeteltävää. Kevään hajuja. Kyllä oli ihanaa päästä niitä haistelemaan.
Meitä riepotteli viikonlopusta alkaen kamala vatsatauti. Veka aloitti pe-la yönä ja sairasti koko viikonlopun. Mie aloitin sitten maanantaina ja huomenna menen töihin. Kuume oli kova eikä mikään pysynyt sisällä. Kurja tauti. Jäivät hyvän ystävän 50-vuotisjuhlatkin lauantaina väliin. Onnea vain Jokke :D ja sori :(.
Aapolta lähtivät "vehkeet". Poika oli melkoinen "hormonihirviö" ja toivotaan leikkauksen myötä, että pihassa pysyminen olisi varmempaa kesäisin. Kovasti pikkumiestä vietiin vielä ennen toimenpidettä, kun naapurin Monalla oli juoksu. Voi voi sitä kiirettä ja pissaamisen määrää. Leikkauksesta on nyt yli 3 viikkoa ja hyvin on herra toipunut. Ei tarvinnut kauluriakaan ollenkaan. Antoi haavan olla ihan rauhassa ja kiltisti söi lääkkeet.
No okei, onhan se niin pieni ja söpö. Oikea mamin pikku vauvanaama. Kuvat on otettu maaliskuun puolella, ihan noin paljon lunta ei ole enää. Lumen alta alkaa paljastua kaikkea mielenkiintoista, jotka pieni mopsi yleensä ottaa suuhun kuten purkkaa, papereita ja kaikkea muuta inhaa roskaa. Kotipuolessa ei tosin niinkään, mutta kirkolla kyllä. Onneksi Aapo pudottaa suuhun ottamansa, eikä hotkaise, niinkuin Vilho-vihikoira teki.
Oli pakko kuvata tämä. Kauniit valkoiset rungot sinistä taivasta vasten. Suomenlipun värit hohdokkaina. Kaunista...
Rakastan tätä maaseutua. Hiljaisuutta, luonnonläheisyyttä ja kauneutta. Myös eristäytyneisyyttä, muttei heikkoutta. Päinvastoin. Mielestäni tämä kuvakin uhkuu vahvuutta ja jotakin omaperäistä. Kovasti kaipaan myös veden ääreen. Kaipaan sinistä Saimaata, sen liplatusta ja saarta sen suuressa sylissä. Tulisipa pian vapaat vedet :D
Kuusia aikamme ihmeteltyämme palasimme kotiin ja tiedossa taisi olla jotain herkkua. Ainakin mopsin mielestä...
Juu, kyllä se niin täytyy olla, koska se nostatti veden pienen koiran huulille. Sopivasti sattui tuo kamera olemaan hollilla. Mopsin kieli menee sen nenän yli ja puhdistaa näin ollen yli puoli naamaa. Kätevää :D
No puruluuhan se oli tiedossa ja pitkän lenkin jälkeen sitä oli mukava päästä pureskelemaan pehmeälle matolle. Aapo on kertakaikkiaan ihana, ellei se ole jo käynyt selväksi ;)
Olen lupautunut tekemään 18 yo-kutsukorttia sekä 60 hää-kutsukorttia. Jälkimmäiset ovat hyvällä mallilla, mutta odottelen postista yhtä Magnolia-leimasinta, jota tulen käyttämään yo-kutsuihin.
Lopuksi vielä muutamia askarteluja. Nyt pienelle lenkille Aapon kanssa, koska olo on vielä hieman hutera taudin jäljiltä, niin pitkä lenkki saa odottaa. Mukavia kevätpäiviä, ystävät :D
SeriL
Kortti naapurin sukulaistytölle.
Ja tämä oikein hyvälle ystävälleni
Aprikselle. Oli kiva kun taas kävit :D
Yksi rippikortti. Kuva vain jäi kovin tummaksi...
Ja yksi kirjarasia työkaverille, ulkoa ja sisältä kuvattuna.
Kastekortti, jonka ystäväni isoisomummi Seija vei pojan pojan pojalleen...
Arvokkaat onnittelut 85-vuotiaalle.
Onnea :D Paperit ja koristeet vanhasta tapettikirjasta.
Yksi pian koittavan pääsiäisen kunniaksikin.
Ja kasikymppinen samaa sarjaa kasivitosen kanssa.
