Kevätkohinaa ja muutamia kortteja

Näitä kuusia kasvaa meidän lähellä olevan tien varrella. Niiden suojissa on joskus sijainnut vanha riihi, jota ei enää ole. Käteni eivät ylety puun rungon ympäri. Olen kokeillut. Puut saavat pienen ihmisen hiljaiseksi, kun niiden ohi kävelee ja ihailee niiden jaloutta ja vanhuutta. Ne ovat komeita.

Aika kuluu ja kevät tulee kohisten. Elämä vilisee silmissä ja samalla mieli täyttyy kaikenlaisesta odotuksesta. Lupasin kertoa viimeksi jotain "haaveestani" ja nyt niin teen. Jos kaikki menee putkeen, miusta tulee nykyisen päivätyön ohella myös sivutoiminen "askartelu-esittelijä" tai joku sellainen. Olen postittanut y-tunnushakemuksen, joten voin jatkossa myydä huoletta askartelutöitäni myös vaikka täällä blogissa. Kerron lisää sitten, kun asiat ovat selvemmillä vesillä.

Tässä "riihikuusen" latvustoa. Oksat ovat kuin paksuja miehen käsivarsia ja puu henkii mennyttä aikaa huojuessaan ja humistessaan. Tie johtaa järven rantaan ja ohittaa tyhjillään seisovan talon, joka olisi kuin unelma. Harmi vain, ettei se ole myynnissä. Menee hieno paikka kuin itse tiestään, kun ei kukaan ole huolehtimassa talovanhuksesta. Siitä saisi remontoimalla upean kodin. Damn :(

Olen innoissani tulevasta. On tullut aika kokeilla siipiään jotenkin. Aikoinani olin mielestäni rohkea, kun lähdin kotikaupungista sumeillen kohti tuntematonta, tuntematta ketään tai mitään. Vanha jäi taakse ja uusi odotti. Enkä ole katunut hetkeäkään. Vaikka kohtasin muutamia karikoitakin, toi se paljon hyvääkin. Nyt en jätä taakseni mitään vanhaa vaan pidän kaiken entisen, otan vain lisää haasteita. Ja jos ne käyvät raskaiksi, lopetan heti.

Aapo-Paapo näyttää pieneltä suuren puun juurella. Vaikkei mopsi olekaan mikään varsinainen pikku koira verrattuna moneen pieneen rotuun, niin tässä kuvassa se on pieni. Maassa oli paljon käpyjä ja kaikkea muuta ihmeteltävää. Kevään hajuja. Kyllä oli ihanaa päästä niitä haistelemaan.

Meitä riepotteli viikonlopusta alkaen kamala vatsatauti. Veka aloitti pe-la yönä ja sairasti koko viikonlopun. Mie aloitin sitten maanantaina ja huomenna menen töihin. Kuume oli kova eikä mikään pysynyt sisällä. Kurja tauti. Jäivät hyvän ystävän 50-vuotisjuhlatkin lauantaina väliin. Onnea vain Jokke :D ja sori :(.

Aapolta lähtivät "vehkeet". Poika oli melkoinen "hormonihirviö" ja toivotaan leikkauksen myötä, että pihassa pysyminen olisi varmempaa kesäisin. Kovasti pikkumiestä vietiin vielä ennen toimenpidettä, kun naapurin Monalla oli juoksu. Voi voi sitä kiirettä ja pissaamisen määrää. Leikkauksesta on nyt yli 3 viikkoa ja hyvin on herra toipunut. Ei tarvinnut kauluriakaan ollenkaan. Antoi haavan olla ihan rauhassa ja kiltisti söi lääkkeet.

No okei, onhan se niin pieni ja söpö. Oikea mamin pikku vauvanaama. Kuvat on otettu maaliskuun puolella, ihan noin paljon lunta ei ole enää. Lumen alta alkaa paljastua kaikkea mielenkiintoista, jotka pieni mopsi yleensä ottaa suuhun kuten purkkaa, papereita ja kaikkea muuta inhaa roskaa. Kotipuolessa ei tosin niinkään, mutta kirkolla kyllä. Onneksi Aapo pudottaa suuhun ottamansa, eikä hotkaise, niinkuin Vilho-vihikoira teki.

Oli pakko kuvata tämä. Kauniit valkoiset rungot sinistä taivasta vasten. Suomenlipun värit hohdokkaina. Kaunista...

Rakastan tätä maaseutua. Hiljaisuutta, luonnonläheisyyttä ja kauneutta. Myös eristäytyneisyyttä, muttei heikkoutta. Päinvastoin. Mielestäni tämä kuvakin uhkuu vahvuutta ja jotakin omaperäistä. Kovasti kaipaan myös veden ääreen. Kaipaan sinistä Saimaata, sen liplatusta ja saarta sen suuressa sylissä. Tulisipa pian vapaat vedet :D

Kuusia aikamme ihmeteltyämme palasimme kotiin ja tiedossa taisi olla jotain herkkua. Ainakin mopsin mielestä...

Juu, kyllä se niin täytyy olla, koska se nostatti veden pienen koiran huulille. Sopivasti sattui tuo kamera olemaan hollilla. Mopsin kieli menee sen nenän yli ja puhdistaa näin ollen yli puoli naamaa. Kätevää :D

No puruluuhan se oli tiedossa ja pitkän lenkin jälkeen sitä oli mukava päästä pureskelemaan pehmeälle matolle. Aapo on kertakaikkiaan ihana, ellei se ole jo käynyt selväksi ;)

Olen lupautunut tekemään 18 yo-kutsukorttia sekä 60 hää-kutsukorttia. Jälkimmäiset ovat hyvällä mallilla, mutta odottelen postista yhtä Magnolia-leimasinta, jota tulen käyttämään yo-kutsuihin.

Lopuksi vielä muutamia askarteluja. Nyt pienelle lenkille Aapon kanssa, koska olo on vielä hieman hutera taudin jäljiltä, niin pitkä lenkki saa odottaa. Mukavia kevätpäiviä, ystävät :D

SeriL

Kortti naapurin sukulaistytölle.

Ja  tämä oikein hyvälle ystävälleni Aprikselle. Oli kiva kun taas kävit :D

Yksi rippikortti. Kuva vain jäi kovin tummaksi...

Ja yksi kirjarasia työkaverille, ulkoa ja sisältä kuvattuna.

Kastekortti, jonka ystäväni isoisomummi Seija vei pojan pojan pojalleen...

Arvokkaat onnittelut 85-vuotiaalle.

Onnea :D Paperit ja koristeet vanhasta tapettikirjasta.

Yksi pian koittavan pääsiäisen kunniaksikin.

Ja kasikymppinen samaa sarjaa kasivitosen kanssa.

Helmililjoja ja tulppaaneita



Helmikuun pakkasaamu työpaikan pihassa.
Aurinko on noussut jo melko
korkealle ja oikoo säteitään puiden lomassa.

Tunnetteko jo kevään tuoksun?

 

Miun mielestä lumi alkaa haista sellaiselle kostealle, oikeastaan märälle. Veka nauraa miulle, kun sanon, että lumi haisee. Se ei oikeastaan haise muttei tuoksukaan. Ilmassa on sellainen uusi "juttu" jonka aistii nenällään. Varsinkin siinä vaiheessa, kun aurinko on ensin päivällä oikein lämmittänyt ja illan hiipiessä alkaa pakastaa. Sillä hetkellä se haju tai tuoksu tulee nenään. Tunne kipristelee sisälläni ja tekee rauhattomaksi. Sen aistii vain silloin kun vielä on lunta. Lumi siis haisee...tuoksuu... keväälle.

 
 
Auto, josta viime postauksessa mainitsin, saatiin myytyä. Taas yksi murhe vähemmän. Ja ensi viikolla on ensimmäinen erä talvilomaa, pääsiäisenä sitten toinen viikko. Huh, loma tulee kyllä tarpeeseen. Paljon on ideoita lomaa varten, mihinkään reissuun ei olla lähdössä mutta relataan muuten ja tietysti askarrellaan...







Viime lauantaina olin Suskalla pitämässä pientä askarteluesittelyä. Tein kortteja, leimailin ja väritin kuvia, tuunasin rasioita yms. kivaa. Ihmisiä kävi paljon ja kiinnostuneita riitti. Tarjolla oli vihreää teetä ja täytettyjä yrttisämpylöitä. Päivä oli todella mukava mutta kului liian nopeasti. Olimme kaikki tyytyväisiä päivän antiin. Illalla lähdettiin vielä Topenon maamiesseurantalolle karaoketansseihin naapurin Tertun ja Timpan kanssa ja tuttuja oli muitakin liikkeellä. Aivan mahtava lauantai loppuun asti. Nyt kun Kimikin sai ajokortin, ei kuskista ole ollut puutetta. :D
 


Miun vatsanpohjaa kutittelee ensi viikonloppu. En voi vielä puhua oikein siitä, mutta askarteluihin se liittyy ja maailma saattaa muuttua... Kerron lisää myöhemmin ;) Ja vaikkei siitä mitään syntyisikään, kerron silti. Mutta haaveita pitää jokaisella olla... hullujakin :D



60-vuotiskortti työkaverin ystävälle.

Kyseessä ollut työkaveri lähti uusiin duuneihin ja tein kortin hänen osastonsa porukalle,
jotka antoivat sen sitten hänelle läksiäisissä.

Tämä kortti samalle ihmiselle meiltä muilta työkavereilta. Tsemppiä vain Ninalle :D

Hentoinen lila helmililja on keittiön ikkunalla täydessä kukassaan ja tuoksuu ihanalle.
Se muistuttaa näin läheltä lupiinia...

Eikä naistenpäivää ilman kaunista kukkakimppua rakkaalta. Tulppaanit ovat yksiä suosikkejani.
Ne tuovat kevään sisään.

Tämän ihanan mopsi-taulun sain Tertulta ystävänpäivänä. Aivan kuin Aappo-piippo.

Takan reunaa kaunistavat nämä keltaisilla ruusumanseteilla varustetut kynttilät. Äidin peruja...

Vierashuoneen seinällä hempeää vaaleanpunaista - ja kukissa blingiä tietenkin :D

"Home is whwre your story begins..."

Enkelituulikello, jonka ostin kerran Imatralta lähtiessäni ajelemaan äidin luota takaisin
omaan kotiin. Nyt se tekee hieman surulliseksi, mutta on kaunis...

Vierashuoneesta

Mitäpä tähän lisäämään?!

Kuivattuja muistoja...

My mom... Long, long time ago. She was a beauty or what?

Valaisin, joka koristi lapsuuskotiani pianon päältä. Nyt se on miun olohuoneessa ja on aina vain upea.
Jalka on alabasteria.

Olohuoneen ikkunan edestä.

Ja olohuoneen hyllyn päältä... Seinällä lukee:
"LIFE isn´t measured by the number of the breaths we take
 but by the MOMENTS that take our breath away!"

Alabasterimunia, helmiä ja sydämiä... Olohuoneen pöydällä kynttilän kera.

Ja Aapon oma namirasia. Olen itse tuunaillut kirjaimet ja liimannut ne peltisen laatikon kylkeen.

Aapo on niin mainio tyyppi, että en voi aina oikein edes ymmärtää. Se on todella oppivainen, kiltti, seurallinen ja mitä mahtavin kaveri. Kaikessa aina mukana, suurella sydämellä. Suska toivoi, että Aapo olisi tullut lauantaina meidän maskotiksi, mutta ajattelin, että askartelut unohtuvat kun mopsi-mies pääsee vauhtiin. Niinpä se jäi kotiin Vekan ja Kimin kanssa. Aapo on vienyt meidän kaikkien sydämet, lopullisesti :D Kumpa sen voisi viedä mukaansa kaikkialle...

Vielä yksi vauvakortti...



Ja sokerihuurrettu koivu.

Nyt täytyy ottaa vähän iltapalaa ja ihastella hetki kauniita tulppaaneja. Kyllä oli taas iloinen ylläri. Toivottelen siis oikein hyvää naistenpäivän loppuiltaa kaikílle, käyn kommentoimassa teitä muita toisena iltana. Kone alkaa näemmä taas temppuilla, näyttö vilkkuu ja laajakaista takkuaa - jibii...  Aapolta märkiä pusuja ja kiitos kommenteistanne, ne ilahduttavat suuresti :D Palaamisiin, SeriL :D

Ratiriti rallaa...

                

                 

Hei kaikki ihanat ystävämme!

                                                       

Talvisia pakkasterveisiä täältä Kanta-Hämeestä.

Olemme olleet taas pitkän tovin hiljaa, mutta oikeasti olemme menneet kovaa - joka paikkaan. Aapo on pitänyt vauhdissa ja mennyt itse mukana. Elämä on ollut suurta ihmetystä ja opiskelua uuteen ja uusiin tapoihin. Kaikki on sujunut kuitenkin mallikkaasti ja Aapo osoittautui oivaksi nuoreksi koira-herraksi elämässään kokemistaan vääryyksistä huolimatta.

Mie ite olen ollut Aaposta niin onnellinen, etten ole yksinkertaisesti tohtinut asettua iltaisin koneen eteen kirjoittelemaan vaan olen leikkinyt ja lenkkeillyt ihanan koirani kanssa. Aapo on oikea ilopilleri ja kaikki ihanat kommenttinne ovat osuneet oikeaan. Suuri kiitos muuten niistä. Tekevät meidät onnellisiksi. :D

Elämä alkaa taas vaihteeksi asettua uusiin uomiinsa. Päivät alkavat pidentyä, aamut valjeta aikaisemmin ja pimeä hiipii myöhemmin iltaisin. Valo tuo voimaa. Vaikka pakkaset ovat koetelleet kaikkia, ei se ole mieltä masentanut. Aapo sai lämpimän palttoon ja tossut ja meno on maistunut -34 asteen lukemista huolimatta. Ei tosin niin pitkiä lenkkejä tehdä kuin lauhalla ilmalla, mutta kuitenkin.

Lenkkeily on piristänyt meitä molempia ja ajatukset ovat siityneet mustien pilvien takaa kohti kajastavaa kevätaurinkoa. Mieli on saanut siivet, uudet, hienot ja hohdokkaat. Niillä on kevyt lentää ja haistella uusia tuulia. Hymy on palannut - koko kroppaan. :)

Aapo haluaa sanoa myös sanasen;

"Hih hei, Aapo täällä... Tai "Aappo I. Piippo, Väyrynen, Paavo, Paapo, Mopsidan, Moppeli, Moppe, Popsi tai niinkuin tuo mami sanoo, että Stitch (kuulemma siitä piirretystä "Lilo & Stitch"). Olen oikein iloinen. Osoitan sen aamuisin herätyskellon soidessa niin, että ryömin hiljaa mamin rinnan päälle ja odotan hiljaa tuijottaen, että se avaa silmänsä. Ja kun niin vihdoin tapahtuu, avaan suuni ja paljastan pienet kolmiomaiset hampaani ja ilosta täristen aloitan hillittömän korinan ja ilmeisesti kastelen mamin naaman, koska se pyyhkii sitä yöpaidan hihaan.

Silloin se kiljuu riemusta, että Stitchiiiiiiiiiii... Se alkaa nauraa ja rapsuttaa minua ja minä nuolen sen kädet ja naaman ja lopuksi syöksyn sen peiton alle hulluna ravaten. Se nousee ylös. Olen saanut tahtoni läpi ja pääsen aamupissalle ja saan kuppiin koiranruokaa.

Kun olen syönyt kaiken ja naamani on piimässä tai raejuustossa, mami pyyhkii naamani ja palkitsee namilla. Se on vähän vedätettävissä. Olen ovela kaveri. Ja kuulemma oikein hyvä poika. Kyllähän minä sen tiedän ja osaan temput jolla nami irtoaa. Annan molemmilla tassuilla läpyt ja "ylämummot" molemmilla tassuilla yhtäaikaa, istun nätisti ja olen muutenkin mallikkaasti ja huraa - karkki tai kepponen :D

Olen matkustanut autossa. Entisessä kodissa sanoivat, että oksentelen ja olen rauhaton, mutta ei minulla nyt ole mitään hätää. Olen kuulemma kuin joku E.T. kaula pitkänä, silmät tapillaan maisemia ihmetellen. Autoilu on mukavaa. Yleensä päädytään johonkin kivaan paikkaan, kuten eläinkauppaan tai lenkkimestoille. Naapurin laika Saku, labbis Aatu ja sekarotuinen Mona ovat kavereitani. Saku on ainakin 17 kertaa suurempi kuin minä, mutta meillä on sikamukavaa! Tänään tulivat Kipa, Maija ja Sohvi ja niiden mukana uusi tyttöystäväni Demon tai Temppa. Se on niitä Rottis-Bisoni pentuja joiden kuvia on kuulemma tuolla jossain vanhemmissa teksteissä. Voi että meillä oli hauskaa.

Kävimme myös Anni-mummulla Oitissa ja nyt nukuttaa.

Terkkuja kaikille. Palataan taas! :D

-Aapo-

Mitäs tuohon lisäämään. Mukavaa on ollut ja asiat alkavat olla taas kohdallaan. Perunkirjoitus alkaa olla loppusuoralla. Pihassa olisi muuten myynnissä äidin auto, Ford Focus -06, farkku, ajettu 40000 km... Nätti, hopean värinen ja hyvin pidetty. Pohja ruostesuojattu syksyllä -09. Jos kiinnostaa, kommentteihin vain viestiä. Vastailen kun ehdin...

Olihan tässä vähän häppeninkiäkin... 22.1. oli askartelutapaaminen Riihimäellä ja 5.2. Leimailutaivas Masalassa. Kivaa... Lisäksi tiedossa saattaa olla vähän uusia tuulia työrintamallekin, mahdollista pientä yhteistyötä Suskan kanssa... Katsellaan...

Laitan vielä "paperikavalkaadia"...korttia ja kirja-rasiaa...

Mukavaa viikonloppua!

SeriL