Vuosi on nyt vaihtunut, jokin aika sitten tosin jo, ja joulutkin on juhlittu. Käänsin raskaan sivun elämästäni taakseni ja hengitin uutta ilmaa pitkään ja hartaasti, kun raketit räiskyivät ja skumppapullojen korkit poksahtelivat. Keuhkoni täyttyivät kirpeästä pakkasilmasta ja mieleni vähän keveni raikkaasta talvisäästä. Uusi vuosi - uudet haasteet ja mutkat. Myös uudet unelmat ja haaveet... Oikein hyvää kuluvaa vuotta 2010, ystävät :D
Joulu oli aivan ihana. Vietin kuin lapsuusjoulun uudelleen. Ulkona oli lunta, sisällä paljon kynttilöitä. Sininenhetki oli todella sininen ja joulusaunan löylyt olivat leppoisat. Kinkku oli paistunut edellisenä yönä leivinuunissa ja maistui joulupöydässä taivaalliselta. Vaikka meitä vähän pelottikin, kuinka jaksamme ja kestämme rakkaan ihmisen ja koirien sekä kissankin poissaolon, kaikki sujui hyvin. Isä ja eläimet olivat silti luonamme, tiesimme ja tunsimme sen. Joulupukkikin vieraili ja sai hymyn meidän kaikkien kasvoille. Lauloimme joululauluja, söimme herkkuja ja nautimme toisistamme ja ihanasta tunnelmasta. Valkoinen joulukuusi kimmelsi utuisena olohuoneessa ja tuntui keinuvan kanssamme joulun pimeään yöhön...
Uudenvuodenaatto vietettiin myös meillä. Vekan siskot miehineen ja Vekan äiti tulivat alkuillasta pihaan ja juhlinta vei meidät karaoken pariin autotalliin. Keitimme suuren kattilallisen nakkeja, perunasalaatit, patongit ja suolakurkut kainaloissa palasimme keittiöstä talliin ja nautimme aterian "eksoottisesti" pahvilautasilta tallissa istuen. Kun kello lähestyi puoltayötä, muuttui pihamme rakettitantereeksi. Räiskyi ja rätisi, savusi ja paukkui ja ihmiset hullaantuivat. Pelto sai rakettikuorrutuksen ja koirat (pieni Bono ja vielä pienempi Sulo) olivat ihmeissään. Suloa pelottikin vähän, mutta Bono oli päättänyt tappaa kaikki raketit. Juhla oli hauska ja ikimuistoinen. Ja niin vuosi vaihtui uuteen...
Bono
Sulo
Maisema on talvinen ja mieli avoin uudelle vuodelle. Tällä hetkellä sataa taas lunta ja pakkanen on laskenut, onneksi. Ulkoilma kutsuu ja lähdenkin tästä lenkille jossain vaiheessa, kun on lomaa vielä muutama päivä. Korjaan joulukuusen vasta nyt pois, se on ollut niin kaunis. Kuvat ovat lenkkini varrelta. Ihastelin maisemaa kauan ja totesin, että olen todella onnellinen saadessani asua täällä luonnonrauhassa, keskellä ei mitään. Paljon jäniksen ja peurojen jälkiä, kuusten huminaa ja korpin kutsuja. Niin rauhoittavaa.
Toivotan itselleni ja teillekin kaikille parempaa tätä vuotta. Olen varma, että kaikesta selvitään vaikka se välillä koville ottaakin. Nyt nautin tästä talvesta kaikin tavoin ja odottelen ilmojen lauhtumista ja kevään lähestymistä pikku hiljaa. Se tulee sieltä jostain, hiljaa, yhtä hiljaa ja varkain kuin talvikin syksyn jälkeen.
Joulu oli aivan ihana. Vietin kuin lapsuusjoulun uudelleen. Ulkona oli lunta, sisällä paljon kynttilöitä. Sininenhetki oli todella sininen ja joulusaunan löylyt olivat leppoisat. Kinkku oli paistunut edellisenä yönä leivinuunissa ja maistui joulupöydässä taivaalliselta. Vaikka meitä vähän pelottikin, kuinka jaksamme ja kestämme rakkaan ihmisen ja koirien sekä kissankin poissaolon, kaikki sujui hyvin. Isä ja eläimet olivat silti luonamme, tiesimme ja tunsimme sen. Joulupukkikin vieraili ja sai hymyn meidän kaikkien kasvoille. Lauloimme joululauluja, söimme herkkuja ja nautimme toisistamme ja ihanasta tunnelmasta. Valkoinen joulukuusi kimmelsi utuisena olohuoneessa ja tuntui keinuvan kanssamme joulun pimeään yöhön...Uudenvuodenaatto vietettiin myös meillä. Vekan siskot miehineen ja Vekan äiti tulivat alkuillasta pihaan ja juhlinta vei meidät karaoken pariin autotalliin. Keitimme suuren kattilallisen nakkeja, perunasalaatit, patongit ja suolakurkut kainaloissa palasimme keittiöstä talliin ja nautimme aterian "eksoottisesti" pahvilautasilta tallissa istuen. Kun kello lähestyi puoltayötä, muuttui pihamme rakettitantereeksi. Räiskyi ja rätisi, savusi ja paukkui ja ihmiset hullaantuivat. Pelto sai rakettikuorrutuksen ja koirat (pieni Bono ja vielä pienempi Sulo) olivat ihmeissään. Suloa pelottikin vähän, mutta Bono oli päättänyt tappaa kaikki raketit. Juhla oli hauska ja ikimuistoinen. Ja niin vuosi vaihtui uuteen...Bono
Sulo
Olen ollut vähän "lomalla" tästä bloggailusta. En ole osannut jotenkaan istahtaa tähän koneen ääreen ja alkaa miettimään asioita. On ollut ihanaa tuulettaa vain ajatuksiaan, lomailla töistä ja keräillä voimia uuteen vuoteen. Lunta on paljon, tosi paljon ja ulkoilu on vienyt myös minut mukanaan. Tosin nämä viime ajan pakkaset ovat vähän lannistaneet intoani ja se on harmittanut. En ole kuitenkaan antanut periksi kokonaan, vaan pukeutunut asiaan kuuluvasti ja nauttinut joka hetkestä. Omistan kyllä sukset ja olisi ihanaa hiihdellä. Meillä päin ei vain ole latuja valmiina ja tiellä hiihtäminen on tylsää. Pelto ja metsä upottavat vielä liikaa. Siksipä olen ottanut matkaani potkukelkan ja viilettänyt liukkaita teitä pitkin vedet silmäkulmissa ja hiukset jäässä. Ihanaa :D Mökkiä on ikävä. Kunpa pian pääsisi sinne...
Maisema on talvinen ja mieli avoin uudelle vuodelle. Tällä hetkellä sataa taas lunta ja pakkanen on laskenut, onneksi. Ulkoilma kutsuu ja lähdenkin tästä lenkille jossain vaiheessa, kun on lomaa vielä muutama päivä. Korjaan joulukuusen vasta nyt pois, se on ollut niin kaunis. Kuvat ovat lenkkini varrelta. Ihastelin maisemaa kauan ja totesin, että olen todella onnellinen saadessani asua täällä luonnonrauhassa, keskellä ei mitään. Paljon jäniksen ja peurojen jälkiä, kuusten huminaa ja korpin kutsuja. Niin rauhoittavaa.
Toivotan itselleni ja teillekin kaikille parempaa tätä vuotta. Olen varma, että kaikesta selvitään vaikka se välillä koville ottaakin. Nyt nautin tästä talvesta kaikin tavoin ja odottelen ilmojen lauhtumista ja kevään lähestymistä pikku hiljaa. Se tulee sieltä jostain, hiljaa, yhtä hiljaa ja varkain kuin talvikin syksyn jälkeen.
Mukavaa loppu viikkoa!
SeriL
Neljäs ja samalla tämän vuoden viimeinen adventtisunnuntai toi kotiimme ihania tuoksuja. Laitoin eilen loppuja joulukoristeita paikoilleen ja tänään sytytin jo aamusta kynttilöitä palamaan. Eräänlainen haikeus valtasi taas mielen, kun sytytin neljästä kynttilästä viimeisenkin. Se aika kuluu niin kovin pian - en halusisi sitä juuri nyt... 
Luonto näytti eilisaamuna tältä. Luulin heränneeni johonkin satumaahan, kun päivä alkoi pikkuhiljaa valjeta. Nousin niin varhain, että oli vielä täysin pimeää, mutta pian valkenemisen alettua tartuin kameraan. Pakkanen oli laskenut -25:stä -16:a asteeseen ja puut olivat kuin sokeroidut. Kun ulkona käveli, kuulosti kuin olisi astunut lasinsirujen päälle. Aurinko kurkisteli taivaanrannasta ja ilahdutti hetken säteillään. Kyllä Suomen luonto voi sitten olla kaunis :)
Samaan aikaan sisällä kukkii tulilatva. Se on hento, mutta niin kovin kaunis ja elinvoimainen. Jotenkin se on kuin se olisi hieman eksyksissä... Mitä ovat nuo suuret valkoiset kukat ja kaikki tuo kynttilöiden valo ja lämpö... Missä minä oikein olen?
Tämä viekas laiheliini tietää paljon enemmän kuin antaa ymmärtää. Loihdin sen heinäseipään päästä. Se ei ilmeisemmin oikein pidä kameroista - ilme kertoo sen...
Tänään on satanut lunta ja tuullut kovaa. Kaikki se eilinen kauneus on kadonnut, puut ovat melko paljaat jälleen. Lasilyhdyssä silti valo pysyy, vaikka ulkona tuulee ja tuiskuaa edelleen.
Tämä puolestaan on kotimme tuoreita tulokkaita. Saanko esitellä, Nora-Daisy, lumenvalkoisessa mekossaan ja 3km helminauhaa kaulallaan... Hih... Mallinukke siis muutti meille ja puin sille oman hameeni. Ihana ystäväni Noora-Norppiainen oli mukanani ja ei onnekseni yllättynyt yhtään, kun kaappasin nuken kainalooni ja marssin kassalle. Kassalla ollut nuori poika kyllä hymyili kainosti, kun kuiskasin nukelle maksettuani, että "Hei kuule beibe, mennäänkö meille vai teille?" Noora naureskeli, mutta on jo niin tottunut "pimahteluihini"... Huusi vain meille, että eiköhän mennä jo. Ja Nooran mukaan nimikin... En tiedä vain mistä Daisy tuli... :DDD
Minuu vähän harmittaa vaikka myös hymyilyttää. Työpaikan pikkujouluja juhlittiin viime lauantaina. Ilo oli ylimmillään ja suurena suunnitelmana oli sunnuntaina mennä Riitan ja kumppaneiden järjestämille sisustustavaramarkkinoille... Suunnitelmaksihan se sitten jäi. Väsytti kovasti, kun olisi pitänyt olla jo tien päällä. No, rahat säästyivät mutta harmittihan se ja vähän vieläkin. Ei voi mitään, seuraavan kerran sitten. Mutta onneksi pikkujoulut olivat suht hauskat tai ainakin mukavat työkaverit tekivät siitä hauskan. Kivoja muistoja taas jäi. Vaikka väsyttikin ja jäi "kirppis" väliin niin juhlat olivat mukava piriste tähän kaamokseen... Aamulla oli tyyny aivan hopeisessa hileessä jota oli illalla hiuksissa. Se hymyilytti.
Nyt mie haluan kiittää yhtä mukavaa ja yllätyksellistä ihmistä, josta toivon saavani ehkä vielä ystävän... eli Päivi M. Karkkilasta, kiitos aivan ihanasta kortista! Oli todella mukava ylläri, kun poikkesin Suskan luona, saada tuo ihana kortti. Pyysin Suskalta yhteystietosi, ethän pahastu? Aion yllättää sinutkin :) Jännitystä vähän elämään!
Sain vihdoin postista Ilonalta tilaamani kirjat, 112 Ruutuikkunaa ja Willa Sukka. Olen selaillut ja vähän lueskellut ensimmäistä ja olen aivan haltioissani. Ilonalla on hyvin pitkälti samanlainen ajatusmaailma kuin miulla ja moni asia osui ja upposi kerralla. Kirjat ovat aivan ihanat. Ne tulevat viihdyttämään minua varmasti pitkään ja useasti. Olen jouluviikon lomalla ja aion oikeasti ainakin yhden päivän viettää sohvan nurkassa viltin alla ja nauttia ajasta ja kirjoista. Silloin alkaa olla pahimmat tohinat kuitenkin lähellä loppuaan...toivottavasti. Kuva eteisestä.
Laitan tähän seuraavaksi kuvia vinon pinon (kännykamerani ei ole suostunut aina yhteistyöhön oikealla tavalla) joissa on tekemiäni kortteja ja muita askarteluja. Lisäksi myös kuvia kotoakin...
Olisihan näitä vaikka kuinka... Katsotaan, jos vaikka myöhemmin lisää...
Näillä enkeleillä ja seuraavan kuvan tontuilla on riisiä pepuissa :D
